Tahdon portaat
Geemedia on kiinnostunut suomalaisen urheilun nykyisyydestä mutta osaa antaa arvoa myös sen menneisyydelle. Menneisyyttä tutkimalla löytyy monia legendaarisia harjoitusmuotoja joista tunnetuimpia ovat ehdottomasti Mika Myllylän harjoittama suolla hiihtäminen sekä tarunhohtoiset Pyynikin näkötornille johtavat ”Tahdon portaat”.
Gee lähetti toimittajansa etsimään sisimmästään tahtoa noihin mystiseen portaisiin mutta ennen sitä on hyvä perehtyä hieman portaiden historiaan ja eritoten siihen miten tavallisista kiviportaista tulivat koko kansan tuntemat Tahdon portaat.
Historian portaiden töminää
Portaiden yläpäässä sijaitsevan näkötornin rakennutti Tampereen kaupunki vuonna 1888. Puinen torni kärsi vahinkoja sisällisodassa ja uuden tornin rakentamisesta päätettiin vuonna 1925. Nykyinen punagraniitista valmistettu torni valmistui 1929, suunnittelijana toimi Vilho Kolho. Rakennus sijaitsee 150m merenpinnan yläpuolella ja 26m korkean tornin päältä avautuukin hulppeat näkymät.
Entäpä ne itse portaat? Portaita on 126, pituutta suunnilleen 70m ja korkeusero noin 22 metriä. Pyynikillä sijaitsee jyrkempiä ja pitempiäkin portaita, joten miksi juuri nämä ovat ne aidot Tahdon portaat? Yksi nimi riittää vastaamaan tuohon kysymykseen: Rauno Korpi.
Mestaruuksien portaat
Rauno ”Rane” Korpi luotsasi Tapparan 80-luvulla huikeaan liitoon. Osoituksena tästä toimii triplamestaruus kausina 1986-1988 sekä mestaruus kautena 1981-1982. Korven Tapparat tunnettiin ennen kaikkea teräksen lujasta kunnosta. Kesäharjoittelu oli erittäin laadukasta ja harjoitusviikot huipentuivat perjantaisin Korven kehittämään harjoitukseen nimeltä Tahdon portaat. Pelaajat juoksivat portaita ylös joko yksin taikka kaveri reppuselässä. Portaissa oli myös hyvä harjoitella luisteluasentoa sekä koordinaatiokykyjä erilaisin harjoittein. Joukkuetta yhteen sitoneet tuskan ja todellisen tahdon harjoitukset kestivät usein kahdesta kolmeen tuntiin.
Nykyään Tapparan (ja miksei Ilveksenkin) pelaajat eivät enää käytä aitoja ja alkuperäisiä Tahdon portaita. Nykyään käytössä ovat Varalan mutkan portaat, jotka soveltuvat paremmin nykyaikaisiin harjoituksiin. Raput ovat pidemmät sekä jyrkemmät, joten helpommalla pelaajat eivät ainakaan pääse kuin ennen.
Toimittaja etsimässä elämän totuuksia
Tapparan pitkäaikainen fysiikkavalmentaja Jaakko Kailajärvi tapaa todeta Tahdon portaissa olevan ennen kaikkea kyse ”elämän totuuksien löytämisestä”. Joten ei muuta kuin mies portaisiin tahtoa sekä elämän totuuksia etsimään!
Tampereen Saintsin ja Porvoon Butchersin välisen Vaahteraliiga-ottelun päätyttyä (Butchers voitti 7-35) oli aika suunnata kohti Pyynikin huippua! Ajomatka Pyynikin urheilukentältä kesti muutaman minuutin ja vatsan pohjassa alkoi kipittämään pikkuhiljaa jännitys. Tuttuni ajaa auton parkkiin ja alan vaihtamaan vaatteita tulevaa suoritusta varten. Vaatteet vaihdettu ja vesipullo jätetty portaiden yläpäähän, joten ei muuta kuin kohti ensimmäistä vetoa.
Portaiden alapäässä pienet lämmönotot, ajastin käymään puoltatuntia, musiikki soimaan nappikuulokkeista ja portaiden tarpominen saattoi alkaa. Lähdin astumaan joka portaalle ja muutaman portaan jälkeen jalkoihin pamahti kuin tyhjästi jäätävä määrä maitohappoa. Tässä vaiheessa se ei vielä hidastanut, joten matka jatkui tarmokkaasti ylöspäin.
Neljännen rypistyksen jälkeen pieni vesihuikka ja matka jatkui. Viidennen nousun jälkeen jäi vetojen laskeminen ja piti keskittyä pelkästään suorittamiseen. Porras portaalta, tasanne tasanteelta maitohapot ja väsymys alkoivat jylläämään aina vain enemmän ja enemmän. Vettä käytettiin lähinnä veren maun huuhtomiseen ja suun kostuttamiseen. Musiikki nappikuulokkeissa ja menoani seuraavat ihmiset auttoivat jaksamaan siinä missä kiroaminenkin ja itsensä psyykkaaminenkin. Oli pakko jaksaa painaa. Nämä ovat Tahdon portaat, näissä EI LUOVUTETA.
Oksennus käy matkan aikana useamman kerran lähellä mutta tyhjä vatsa on… no… tyhjä. Jälleen oli yksi nousu takana ja vilkaisu kelloon kertoi että nyt lähtisi viimeinen veto. Se mentäisiin niin lujaa ja nopeasti ylös kuin vain keho jaksoi loikkia. Jaloissa painaa ja päässä huippaa mutta maisema vaihtuu. Hitaasti ja suhteellisen varmasti.
Lopulta portaiden armahtava ylätasanne läsähtää jalkojen alle ja rääkki on ohi. V-sana vilahtelee hampaiden välistä vähän väliä samalla kun kaveri hoputtaa kävelemään happoja pois jaloista. Venyttelyt päälle, banaania poskeen ja suihkun kautta lepäämään.
Puolessa tunnissa vedin 11 vetoa joka rapulle astuen ja 12. veto mentiin niin nopeasti ylös kuin keho jaksoi loikkia. Kun puolessakin tunnissa ehti vetämään itsensä finaaliin, täytyy nostaa hattua erittäin korkealle heille jotka vetävät rappuja ylös 2-3 tuntiakin. Tulen vielä palaamaan näihin portaisiin, se on varma! Haluan rikkoa omakohtaisen ennätykseni. Vaikka vain pelkällä Tahdolla.
Linkki YouTubeen viimeisestä vedosta:
Linkkejä muihin Tahdon portaista kertoviin juttuihin:
https://fi-fi.facebook.com/PyynikinPortaat/
http://kiekkoareena.fi/
http://www.is.fi/sm-liiga/art-
