Futsalin sääntöjen tuntemus ja lajinomaisten nyanssien tunteminen katsojan näkökulmasta helpottaa ja parantaa futsalin katselunautintoa. Eilen tiistaina ja toissapäivänä maanantaina tarjolla oli Suomen kaksoismaaottelut Unkaria vastaan, joista ensimmäinen hävittiin 0-2, mutta eilen Saliharrit kairasivat tiukan 1-0 voiton Timur Inapshban maalilla. Valveutuneet futsalin seuraajat ehkä huomioivat harjoitusotteluiden tiimellyksestä joitain alla olevista nyansseista. Tässä kuitenkin asiaa vielä pähkinänkuoressa.
Miten ne futsalin perussäännöt menikään?
Futsalin perussäännöt ovat pääpiirteittäin melko yksinkertaiset. Kentällä viilettää neljän kenttäpelaajan lisäksi maalivahti. Futsal-liigassa kokoonpanoon saa nimetä 14 pelaajaa, joka mahdollistaa jopa kolmen eri kentällisen verran pelaajia. Liigassa kuitenkin harva käyttää tätä mahdollisuutta. Useat liigajoukkueet käyttävät pääasiassa kahta pelaavaa ketjua ja pelin edetessä reservipelaajia saatetaan ottaa mukaan peliin eri tilanteisiin riippuen. Vaihtojen määrää ei ole rajattu, joten futsal mahdollistaa hyvinkin yksilöllisen ja tiettyihin tilanteisiin erikoistuneiden pelaajien käytön.
Mitä katsojien kannattaisi seurata?
Tärkeimmät ja huomionarvoisimmat säännöt etenkin katsojan näkökulmasta ovat maalivahdin palautussääntö sekä 6:n ja sitä seuraavien kumuloituvien virheiden tuomat 10m rangaistuspotkut.
Maalivahtia ei saa enää käyttää(toisin sanoen maalivahdille ei voi syöttää) omalla kenttäpuoliskolla, jos hän on laittanut pallon peliin. Vastustajan on koskettava palloon tai pallon on mentävä yli rajojen, jotta maalivahtia saa taas käyttää. Maalivahdilla on neljä sekuntia aikaa laittaa pallo liikkeelle. Veskaria voi kuitenkin hyödyntää rajattomasti vastustajan kenttäpuoliskolla, mikä mahdollistaa ns ”lentävän” maalivahdin/reikäpaidan käytön ylivoiman muodostamiseksi. Eritoten eilisen ottelun aikana Unkari käytti toisella puoliajalla ahkerasti reikäpaitaa hakiessaan tasoitusta, mutta onneksi tuloksetta.
Kuudes ja sitä seuraavat kumuloituvat rikkeet / puoliaika tarkoittaa vastustajalle aina 10m rangaistuspotkua. Muurissa ei saa olla yhtään pelaajaa, vaan potku suoritetaan maalivahtia vastaan. Rankkarin saa ampua myös siitä paikasta, mistä rike on tapahtunut. Esimerkiksi jos rike tulee 8 metrin päästä maalista, niin yleensä rankkarin ampuja haluaa käyttää mahdollisuuden ampua lähempää, jos vetosektori on ampujan puolella. Huomionarvoista on myös se, että kumuloituvat rikkeet nollaantuvat toisella puoliajalle. Ottelun mennessä jatkoajalle, toisella puoliajalla kertyneet kumulatiiviset rikkeet jäävät voimaan. Osa futsaljoukkueista saattaa nimetä kokoonpanoon pelaajan, joka käy kentällä ainoastaan potkimassa rankkarit sisään. Vastaavasti kokoonpanossa saattaa olla myös pelkkä ”rankkarimaalivahti”, joka astuu kentälle torjumaan ainoastaan rangaistuspotkuja.
Suomen Futsal-liiga eroaa muista eurooppalaisista sarjoista siten, että muutama kausi sitten käyttöönotettu sääntö jatkoajasta sekä rangaistuspotkuista suoritetaan, kun tulos on varsinaisen peliajan päättyessä tasan. Jos 5 minuutin jatkoaika ei tuota tulosta suuntaan tai toiseen, selvitetään ottelun voittaja 6 metrin rangaistuspotkuilla. Tämä sääntö tuotiin Futsal-liigaan mukaan Futsal-liigaseurojen edustajien enemmistön päätöksellä. Henkilökohtaisesti ja useampien eri lajiniilojen suusta on kuultu ajoittainkin parranpärinää kyseistä sääntöä kohtaan. Alkuperäinen idea oli kuulemma luoda lajista yleisöystävällisempää ja jännittävämpää, mutta siinä on menty pahasti metsään. Mielenkiintoisempaa ja henkitystä salpaavampaa on mielestäni katsoa tilannetta, jossa toinen joukkue johtaa ottelun lopussa 1-2 maalilla, joka pakottaa vastustajan ottamaan enemmän riskejä sekä käyttämään ”reikäpaitaa” päästäkseen tasoihin ja mahdollisesti ohi. Suomen liigassa nähdään varsinkin neljän kärkiseuran käyttävän aktiivisesti lentävää maalivahtia ottelun loppupuolelle pelin ollessa tasan, jotta mahdolliselta jatko-ottelulta vältyttäisiin.
Mitä pelaajien tekemisessä kannattaa seurata?
Pelaajateknisiä asioita ja futsalmaisia otteita on helpompi seurata, arvostella ja nautiskella kun tietää, mikä on futsalistoille ominaisia liikkeitä. Perus pallonkäsittelyssä korostuu oikea-aikainen jalkapohjan käyttö. Futsalkuulan ollessa pehmeämpi, jalkapohjalla on helpompaa ja monipuolisempaa käsitellä palloa kuin esimerkiksi jalan ulko- tai sisäsyrjällä.
Oriented control on termi, tai pikemminkin liike, jota jokaisen futsalistan tulisi harjoitella. Tämä tarkoittaa pallon ottamista haltuun ikäänkuin hyökkäämällä jalkapohjalla palloa vastaan. Pallon saa täten kontrolloidusti itselleen eteenpäin, jotta peliä on helpompi jatkaa. Tämän osaaminen korostuu eritoten silloin, kun vastustaja prässää ja palloa ei voida, tai kannatata, pysäyttää missään vaiheessa.
Step-over on taas liike, jota nähtiin esimerkiksi useaan otteeseen myös Saliharrien pelaajien tekemänä eilisessä ja maanantaisessa Unkari-otteluissa. Palloa haltuunotettaessa ikään kuin astutaan pallon kuolettamisen jälkeen sen yli, jotta valmius liikkua eri suuntiin on nopeampaa ja yllätyksellisempään. Panu Autio mm. ratkaisi joulukuussa Nordic Futsal Cupin voiton Suomelle viemällä norjalaisen kollegansa vipuun käyttämällä oikea-aikaista step-overia ja tämän jälkeen sijoittamalla pallon nuottaan.
Schumacher-liike on saanut nimensä brasilialaisen futsalpelaaja Flávio Sérgio Vianan eli taiteilijanimeltään Schumacherin mukaan. Liikkeessä yhdistyy oikea-aikaisuus ja puolustajan kuolleesta kulmasta tuleva hyökkäävä liike oriented controllin siivittämänä, jonka avulla voidaan tehdä itselle esimerkiksi oiva vetosektori. Tämä liikee vaatii kahdelta pelaajalta oikea-aikaisuutta ja tarkkaa pallonhallintaa. Esimerkin tästä liikkeestä voi katsoa veljesten Mikko ja Jukka Kytölän suorittamina oheisesta linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=utf5aKAql_8
Näillä eväillä katsomoon sekä treeni- ja pelikentille!
