HIFK:n kausi oli pitkään todella sekava ja näyttikin ettei joukkueen tekemisestä tule mitään. Moni oli heittämässä kirvestä kaivoon viimeistään siinä vaiheessa, kun seura antoi tammikuun lopussa potkut silloisella päävalmentajalle Ari-Pekka Selinille ja nosti tilalle valmennustiimissä olleen Jarno Pikkaraisen. Todellisuudessa tuo tammikuinen päivä oli onnenpotku vaikkei sitä vielä silloin tiedetty, koska se muutti asioita joukkueen sekä seuran sisällä todella paljon ja sen satoa korjataan nyt.
Kun Pikkarainen hyppäsi päävalmentajan paikalle, jotain muuttui joukkueen pelaamisessa.ja myös ilme joukkueen sisällä oli vapautuneempi vaikkei sitä olisi sarjasijoituksen perusteelle uskonut. HIFK voitti seuraavista 12 matsistaan peräti yhdeksän ja hävisi vain kertaalleen varsinaisella peliajalla. Yhteensä HIFK pelasi Pikkaraisen johdolla 17 runkosarjaottelua ja keräsi niistä huikeat 33 pistettä eli lähes kaksi pistettä ottelua kohden, kun Selinin aikana kyseinen lukema oli 1,5 pistettä ottelua kohden, joten muutos tuloksissa oli valtava. Lisäksi nouseminen suoralle pudotuspelipaikalle ei ole mikään ihan pieni meriitti, kun ottaa huomioon mistä lähtökohdista mies joutui loppukauteen lähtemään. Toki joku irvileuka voi sanoa, että Pikkaraisella on ollut hyvät pelaajat ja iso seura takanaan, mutta niin on ollut monella muullakin päävalmentajalla eivätkä he ole onnistuneet samalla tavalla, mihin hän on loppukaudesta pystynyt.
Vaikka runkosarjan loppu oli HIFK:lta vahvaa tekemistä niin pudotuspelit ovat olleet sitten jotain mitä kukaan ei osannut odottaa. Puolivälierien avausottelussa Pelicans antoi joukkueelle todellisen oppitunnin ja raateli IFK:n tylyin numeroin 6-0. Mitä teki valmennus ja joukkue?? No palasi nöyrästi perusasioiden äärelle ja lopetti kuvittelemasta liikoja. Seuraavat kolme matsia joukkue pelasi todella kurinalaista peliä puolustussuuntaan ja lopulta HIFK kairasi itsensä jatkoon voitoin 4-2. Jo pelkkä välieriin pääsy on ollut valmennukselle jo jonkin sortin torjuntavoitto vaikka isossa seurassa aina toki tavoitellaan mestaruutta.
Vaikka HIFK pelasi todella hyvän puolivälieräsarjan niin moni ajatteli, että viimeistään välierissä vuori on jo liian iso kiivettäväksi, kun vastaan luisteli kauden ylivoimaisin joukkue Kärpät. Välieräsarjaa on nyt pelattu neljä matsia ja HIFK on näyttänyt, että joukkue on toden teolla menossa finaaleihin. Kärpät on ollut todella pulassa ja vaikka on sarja onkin tasan 2-2 niin kaikkien yllätykseksi IFK on ollut se joukkue, joka on ollut huomattavasti enemmän kuskin paikalla tässä ottelusarjassa. Seuraava matsi Oulussa on sarjan kannalta todella iso, mutta HIFK on tehnyt Pikkaraisen johdolla jo niin isoja urotekoja, että enää en ylläty mistään mitä joukkue pystyy kaukalossa tekemään. Joka tapauksessa joukkue on tehnyt Pikkaraisen johdolla jo tähän asti niin upeaa työtä että mikäli HIFK onnistuu yltämään finaaleihin pitää Pikkaraisen nimi nostaa isosti esiin, kun vuoden valmentaja -titteliä SM-liigassa aikanaan jaetaan
PS: Lopettakaa se piipittäminen näistä maalivahti kommenteista. Psyykkaaminen kuuluu urheiluun ja varsinkin jääkiekkoon. Toki maalivahdit on olleet fyysisesti aina koskemattomia ja näin pitääkin olla, mutta en näe, että he ovat henkisestä psyykkaamisesta oleva vapaa linnake, johon ei saa henkistä sodankäynti kohdentaa. Olen puhunut piste.