Suomen todelliset mitalimahdollisuudet Milano–Cortinan talviolympialaisissa 2026 keskittyvät muutamaan lajiin, joissa suomalaisilla urheilijoilla on viime vuosien kansainväliseen näyttöön perustuva kilpailukyky sekä miehissä että naisissa. Vahvimmat lajit ovat maastohiihto, ampumahiihto, alppihiihto, taitoluistelu ja jääkiekko.
Maastohiihto on edelleen Suomen selkein mitalilaji. Iivo Niskanen on klassisen hiihtotavan arvokisamenestyjä ja olympiavoittaja, jonka mitalimahdollisuudet perustuvat nimenomaan klassisen matkoihin ja perinteisesti vahvaan kilpailukykyyn arvokisoissa. Kerttu Niskanen on naisten puolella vastaava pitkien matkojen erikoisosaaja, joka on useaan otteeseen yltänyt arvokisamitaleille. Krista Pärmäkoski kuuluu yhä kansainväliseen kärkeen ja on arvokisoissa tasainen suorittaja, jolla on realistinen mahdollisuus mitaliin erityisesti yhteislähdöissä ja viesteissä. Sprinttimatkoilla Jasmi Joensuu on noussut maailman huipulle maailmancup-menestyksensä kautta, ja hänen mitalimahdollisuutensa perustuvat nimenomaan sprinttikilpailuihin. Miesten puolella Lauri Vuorinen on vakiinnuttanut asemansa sprintin ja vapaan hiihtotavan kärkinimien joukossa.
Ampumahiihdossa Suomen selkein yksilöllinen mitalitoivo on Suvi Minkkinen. Hänen vahvuutensa on tasapainoinen suorittaminen, jossa hiihtovauhti ja ampumavarmuus ovat kansainvälisesti kilpailukykyisellä tasolla. Minkkinen on ollut maailmancupissa kärkisijoilla ja pystynyt taistelemaan palkintopallisijoista, mikä tekee hänestä aidon mitaliehdokkaan olympialaisissa.
Alppihiihdossa Eduard Hallberg on noussut selkeäksi suomalaiseksi mitalitoivoksi. Hallberg on yltänyt maailmancupissa palkintopallille suurpujottelussa, mikä on suomalaisessa alppihiihdossa poikkeuksellista ja merkittävää. Hänen vahvuutensa on nimenomaan suurpujottelu, jossa hän on pystynyt kilpailemaan tasavertaisesti maailman kärkinimien kanssa. Olympialaisissa yksi onnistunut lasku voi ratkaista mitalin, ja Hallbergin viime kausien tulokset osoittavat, että hänellä on realistinen mahdollisuus tähän.
Taitoluistelussa Suomen mitalimahdollisuudet keskittyvät jäätanssiin. Juulia Turkkila ja Matthias Versluis kuuluvat kansainväliseen kärkeen ja ovat saavuttaneet arvokisamitaleita sekä EM- että MM-tasolla. Heidän vahvuutensa on teknisesti puhdas suorittaminen ja kilpailuvarmuus, joka on välttämätöntä olympialaisissa. Yksinluistelussa Suomi ei kuulu mitalisuosikkeihin, mutta jäätanssissa mahdollisuus palkintokorokkeelle on todellinen.
Jääkiekossa Suomi on sekä miesten että naisten turnauksessa mitaliehdokas. Miesten joukkue kuuluu maailman kärkimaiden joukkoon, ja NHL-pelaajien osallistuminen nostaa Suomen kilpailukykyä merkittävästi. Naisten maajoukkue on vakiintunut mitalimaaksi olympialaisissa ja MM-kisoissa, ja joukkueella on realistinen mahdollisuus mitaleille myös Italiassa.
Suomelle realistinen minimitavoite Milano–Cortinan talviolympialaisissa on kaksi mitalia. Tämä perustuu siihen, että maastohiihdossa ja ampumahiihdossa yksi onnistuminen on todennäköinen, mutta epäonnistumisen riski on aina olemassa. Kolmea mitalia voidaan pitää hyvänä ja onnistuneena tuloksena, joka vastaisi nykyistä suorituskykyä ja viime vuosien arvokisamenestystä. Neljä tai viisi mitalia tarkoittaisi jo erittäin onnistuneita olympialaisia, joissa useampi kärkiurheilija osuisi huippukuntoon samaan aikaan. Kuusi mitalia tai enemmän olisi selvä yllätys ja edellyttäisi sekä yksilölajeissa useita palkintokorokesijoja että joukkuepelissä mitalia. Kokonaisuutena Suomen mitaliodotukset ovat maltilliset, mutta pohjautuvat useissa lajeissa todelliseen kilpailukykyyn, eivät pelkkiin toiveisiin.
Suomen mitaliodotukset Milano–Cortinassa perustuvat ennen kaikkea niihin lajeihin, joissa suomalaisilla on viime vuosien kansainvälistä näyttöä, arvokisamitaleita ja maailmancupin kärkisijoja. Näissä lajeissa ja näillä urheilijoilla mitali ei edellytä ihmettä, vaan onnistunutta, oman tason mukaista suoritusta.
