Jalkapallon MM-kisat lähestyvät loppuaan, joten on aika julkaista viimeinen eli neljäs osa sarjasta Pennasen Analyysi. Tässä osassa käsittelemme paljon hehkutettua Ranskaa ja joukkueen edesottamuksia näissä kisoissa ja varsinkin sitä millä pelityylillä joukkue on MM-finaaliin edennyt.
Yleensä on totuttu, että huippumaat eli niin sanotut MM-kisojen vakiojoukkueet pelaavat hyökkäävämpää jalkapalloa kuin esimerkiksi monet pienemmät jalkapallomaat. Tämä johtuu usein myös siitä, että isommilla mailla on mahdollisuus pelata hyvän materiaalinsa ansiosta enemmän pallollista futista kuin monella pienemmällä maalla. Niimpä onkin ollut yllätys, että Ranskan tasoinen huippumaa on pelannut näissä kisoissa niin sanottua antijalkapalloa, josta viihdyttävyys on ollut kaukana. Isoin yllätys on ollut siinä, että Ranskan pelaaminen on muistuttanut enemmän 2004 EM-kultaa voittanutta Kreikkaa kuin sitä Ranskaa johon on arvokisoissa usein totuttu. Lisäksi valittu taktiikka ihmetyttää siinäkin mielessä, että joukkueella olisi materiaalin puolesta mahdollisuus pelata paljon hyökkäävämpää ja viihdyttävämpää futista mitä on tähän mennessä kisoissa nähty.
Toki otteluissa ja varsinkin MM-kisoissa ainoa asia, joka ratkaisee on tulos, mutta kyllä moni on varmasti nukahtanut katsoessaan Ranskan pelaamista niin tylsän näköistä joukkueen pelaaminen on MM-kisoissa ollut. Moni nyt saattaa vetää herneen nenään näistä kommenteista, mutta fakta on, että Ranskan pelaamista on ollut tylsä seurata lukuunottamatta Argentiina ottelua, joka oli poikkeuksellisesti todella viihdyttävä. Toki osa saattaa tykätä katsoa tiukkaa puolustuspelaamista, mutta uskoisin, että keskiverto katsoja haluaa nähdä viihdyttää jalkapalloa, jossa tehdään maaleja. Näissä kisoissa Ranska on valinnut taktiikakseen enemmin puolustaa kuin hyökätä eikä siinä mitään, mutta tuolla taktiikalla Ranska ei ainakaan uusia faneja kerää ympärilleen ja monen hyökkäyspään pelaajan taidot menevät tuolla taktiikalla täysin hukkaan. Niimpä sopii toivoa, että finaalissa Kroatia laittaisi Ranskan ahtaalle ja nähtäisiin iloinen ja hyvätasoinen finaali eikä sellainen tyypillinen keskialueen tylsä puurtamis ottelu mitä Ranskan pelit ovat viime otteluissa olleet.
