Sebastian Aho-Valtteri Filppula(A)-Olli Palola
Filppula sopii erittäin kokeneena ja monipuolisena loistavasti Ahon ja Palolan väliin. Aho ja Palola voivat liukkaina pelaajina keskittyä hieman enemmän hyökkäyspelaamiseen, kun Filppula varmistaa taustalla.
Aho voisi sopia loistavasti ovelana pelintekijänä maalitykki Palolan laituripariksi. Palolan rannelaukaus on vaarallinen mutta jos ”Keuruun Kovaltsukki” pääsee lataamaan pelätyn onetimerinsa Ahon tarjoilusta, jälki on hyvin todennäköisesti vielä tuhoisampaa. Järvinen-Palola akseli kylvi kauhua muutaman kauden ajan tuolla työnjaolla kotoisassa Liigassa.
Tuttu näky:
Palola menossa maalin jälkeen ensimmäisenä heittämään kivet vaihtopenkin kanssa.
Mikko Rantanen-Teuvo Teräväinen-Miro Aaltonen
Kaikki kolme pelaajaa ovat kiekollisesti erittäin taitavia. Osoituksena siitä toimivat Rantasen ja Teräväisen sijoitukset NHL suomalaispistepörssissä: 8 ja 9. Aaltonen voitti suomalaisten pistepörssin KHL:n puolella sekä jakoi suomalaisten maalipörssin ykkössijan yhdessä Teemu Hartikaisen kanssa.
Rantanen sekä Teräväinen ovat toimineet aikoinaan U20-maajoukkueen kapteeneina. Molemmat vieläpä mestaruusjoukkueiden kapteeneina!
Teemu Hartikainen-Petri Kontiola-Pekka Jormakka
Laineen ja Armian jäätyä pois, oli vaikeuksia löytää hyvää rightin laituria. Jormakka paikan lopulta lunasti. Kaikki ovat taitavia kiekon kanssa ja osaavat viimeistellä mutta kuinka yhteispeli lähtisi kulkemaan? Onnistuessaan olisi varmasti äärimmäisen vaarallinen Kontiolan pelisilmän, Hartikasen koon ja viimeistelykyvyn sekä Jormakan vauhdin ansiosta.
Leo Komarov(C)-Jarno Koskiranta-Oskar Osala
Täydellinen nelosketju! Kokoa, ilkeyttä, puolustuspään osaamista, aloitusvoimaa, kokemusta, johtajuutta ja koosta huolimatta myös luisteluvoimaa yllättävän paljon. Pystyisi antamaan myös tulostukea ylävitjoille.
”Leksa” Komarov olisi Suomen joukkueelle järkyttävän iso palanen, pelillisesti että henkisesti.
Jyrki Jokipakka-Julius Honka
Alkuperäisissä suunnitelmissa Hongan tilalla oli Ristolainen. Ristolaisen pois jäätyä nousi pula rightin pakeista. Joten tilalle nostettiin nuori Honka. Jokipakka hoitaa varmasti ruutunsa mutta Honka on pieni kysymysmerkki miesten tasolla.
Jokipakalle olisi tarjolla isoja saappaita kevään kisoissa.
Sami Lepistö-Juuso Hietanen
Paljon yhdessä kokenut pakkipari. Löytyy kiekollista osaamista, jämäkkyyttä omassa päässä, kätisyydet natsaavat, kokemusta löytyy valtavasti. Tämä pari tulisi olemaan Suomen kantavia voimia.
Tuukka Mäntylä(A)-Anssi Salmela
Kokenut Mäntylä on pelaamassa yhtä uransa parhaista kausista. Koostaan huolimatta Mäntylä on erittäin jykevä pakki, eikä hänen ohittaminen ole helpoin homma. Mäntylä antaisi pakkiparilleen Salmelalle mahdollisuuden osallistua aktiivisemmin hyökkäyspeliin, jossa Salmelan vahvuudet myös ovat.
Atte Ohtamaa-Topi Jaakola
Suomen pakistossa on hyvin vähän kiekollista osaamista, eikä tämä pari sitä juuri lisää tuo. 0-0 pitäisi luonnistua.
Kari Lehtonen-Antti Niemi
Tilastot eivät paljoa hurraa huutoja näiden kahden herran kohdalla herätä, mutta niitä tarkasteltaessa täytyy ottaa huomioon joukkue jossa he pelaavat. Dallas Stars ei ole tunnettu tiukasta puolustuspelistään vaan päinvastoin. Omalle maalivahdille ei ole paljoa apua tarjolla ja tämä näkyy väkisin myös veskareiden tilastoissa. Kuten myös joukkueen sijoituksessa sarjataulukossa.
Dallasissa Lehtonen sai venyä ja venyä, kuinka Leijonissa?
Henrik Haapala-Jani Lajunen-Mika Pyörälä
Tässähän on kasassa melkeinpä Liigan All-stars hyökkäysvitja! Haapala tuo valtavan määrän juonikkuutta, joka voi ratkaista mahdolliset ylivoimaongelmat. Haapalalle on myös ominaista tuoda joukkueelleen lisäenergiaa vauhdikkaalla ja peräänantamattomalla pelityylillään. Tapparan joukkueen ilopilleri.
Lajunen ei nyt mikään kiekollinen sentteri ole, mutta vahvana pelaajana hän on loistava riistämään kiekkoja kulmissa sekä laidan lähettyvillä. Hän osaa rauhoittaa peliä riiston jälkeen ja antaa joukkueelleen kasata viisikko kasaan. Lajunen on myös hyvä suojaamaan kiekkoa isolla kropallaan, joka antaa lisämahdollisuuksia muille pelaajille. Liigan paras maskipelaaja sekä loistava aloittaja. Johtaja.
Lajunen tietää mitä voittaminen vaatii. Lajunen on mm. Maailmanmestari (2011), Ruotsin mestari (Växjö 2015) sekä Suomen mestari (Tappara 2016).
Pyörälä toisi monipuolisuudellaan Marjamäelle monia työkaluja. Pyörälän voi heittää rooliin kuin rooliin ja homma hoituu. Maajoukkueessa rooli olisi todennäköisesti puolustava. Toisi joukkueeseen myös valtavasti johtajuutta lisää vaikka sitä löytyisi jo valmiiksi mm. Filppulan, Komarovi sekä Mäntylän muodossa.
Mikko Koskinen
Kolmen metrin Koskinen voisi toimia myös joukkueen ykköskassarina.
