Katsoin viikonloppuna Suomen loistavia otteita lentopallon EM-karsinnoissa. Oli todella kova temppu edetä jälleen arvokisoihin lajissa, joka on maailmanlaajuisesti todella kilpailtu. Vaikka peliesitykset olivatkin hienoja niin silti yksi asia pisti positiivisesti silmään nimittäin valmennus. Tuomas Sammelvuon eleet, liikkeet ja tunteella eläminen ottelun aikana on, jotain ennennäkemätöntä suomalaisessa urheilussa. Mies loi hienosti henkeä joukkueeseen vaikeilla hetkillä ja näytti samalla mitä on nykyaikainen ja moderni valmennus. Vanhanaikaiset huutavat ja egoa täynnä olevat äijät alkavat olla historiaa lajissa kuin lajissa.
Sammelvuo on raikas uuden koulukunnan valmentaja ja tämä tuli parhaiten esiin loistavan Portugali voiton jälki tunnelmissa. Mies halasi ottelun jälkeen kaikki pelaajat läpi avainpelaajista aina viimeiseen vaihtomieheen asti. Sammelvuo näytti esimerkillään joukkueelle, että jokainen pelaaja on joukkueelle tärkeä roolista tai peliajasta riippumatta.
Vaikka Sammelvuo onkin tunteikas ja pelaajakeskeinen valmentaja, niin miehessä asuu silti piinkova voittoja tavoitteleva ammattilainen. Miehen meriitit maajoukkueen päävalmentajana ovat kiistattomat. Sammelvuo on vienyt Suomen, joka kerta MM ja EM-kisoihin valmennus kaudellaan. Tänä kesänä valmennus onnistui ajamaan uuden pelaajasukupolven hyvin sisään maajoukkueeseen. Nuorennusleikkaus ja pelaajien kehittyminen on todella piristävä lisä maajoukkueelle ja antaa uskoa myös tuleville vuosille. Esimerkiksi Sauli Sinkkonen, Tommi Siirilä ja Niklas Seppänen ovat olleet isossa roolissa niin Maailmanliigassa kuin EM-karsinnoissakin.
Sammelvuon saavutukset ja media huomio tuntuu jäävän Suomessa silti liian vähälle. Pitää muistaa miten kova laji lentopallo maailmalla on, joten Suomen yltäminen jälleen EM-kisoihin on todella arvostettava suoritus. Niinpä Sammelvuon nimi pitää pistää isolla ylös, kun aikanaan vuoden valmentajaa valitaan.
