Uinti on jäänyt suomessa aika marginaali-asemaan viime vuosina. Kaukana on ne päivät kun Jani Sievinen toi MM-kisoista ja Olympialaisista mitaleita ja muutenkin suomella oli monta kovan luokan uimaria vielä 2000-luvun alussa. Jenna Laukkanen otti hienosti kaksi EM-kultaa viime vuonna ja on menossa vahvasti eteenpäin mutta lisää menestyjiä ja keulakuvia lajin pariin tarvitaan.
Hanna-Maria Seppälä on kerännyt 2000-luvulla suurimman huomion uimareista mutta onko Hanna-Marian parhaat päivät jo nähty, sitä kysyy varmasti moni eikä ihan syyttä. Tänä vuonna 32-vuotta täyttävä Seppälä on viime vuosina tullut rajusti alaspäin ja edellinen henkilökohtainen arvokisamitali on vuodelta 2009 eli 7 vuotta sitten. Toki Hanna-Maria on vielä kovan tason uimari mutta valtikka on suomessa kyllä vaihtumassa ja aika on ajanut tai paremminkin uinut Seppälän ohi.
Vapaauinnin suureksi toivoksi voi lähitulevaisuudessa laskea Marlene Niemen, joka pystyi haastamaan Hanna-Maria Seppälän tosissaan jo viime vuoden EM-kisoissa. Sairastelut ovat häirinneet Niemen urakehitystä. Jos Marlene pystyy treenaamaan terveenä on häneltä lupa odottaa kovia aikoja tulevina vuosina. Naisten puolella myös Mimosa Jallow ja Tanja Kylliäinen ovat näyttäneet että kehitystä on tapahtunut. Kylliäinen on uinut jopa Rion olympialaisten A-rajan rikki mutta ei ole vielä valittu Rion-kisoihin. Miesten puolella Ari-Pekka Liukkonen ja Matti Mattsson ovat ehkä suomen suurimmat toivot mutta myös Yhdysvalloissa asuva Matias Koski on osoittanut selvää kehitystä.
Joka tapauksessa suomen uimareilla on kivinen tie matkalla huipulle, niin kova laji uinti on, mutta Jenna Laukkanen osoitti kahdella EM-kulta mitalillaan että mahdollisuuksia siihen on kun vaan tekee sen eteen hartiavoimin töitä. Toivotaan, että Riosta saadaan parempaa menestystä kuin neljä vuotta sitten Lontoosta, kaikki eväät siihen ainakin on.