Seuraavana lajiesittelyssä on vesipallo, joka on yksi perinteisimmistä olympialajeista. Se on ollut mukana olympialaisten ohjelmassa toisista kesäolympialaisista, vuodesta 1900 asti. Naiset kilpailivat ensimmäisen kerran olympialaisissa Sydneyssä vuonna 2000. Parhaiten menestynyt maa olympialaisten vesipallossa on Unkari.
Vesipallossa joukkueissa on kuusi kenttäpelaajaa ja maalivahti, jossa tavoitteena on heittää pallo maaliin. Ottelun voittaa enemmän maaleja tehnyt joukkue. Ottelussa on neljä kahdeksan minuutin erää ja tarvittaessa rangaistusheittokilpailu. Jokainen erä alkaa sillä, että joukkueet ryntäävät omilta maalilinjoiltaan pallon perään keskilinjalle. Kumpikin joukkue voi käyttää yhden aikalisän erää kohden.
Kenttäpelaaja saa pelata palloa vain yhdellä kädellä, eikä hän saa lyödä palloa nyrkillä. Pelaaja ei saa koskettaa altaan pohjaa tai reunoja. Maalivahti saa koskea palloon ja altaan pohjaan vapaammin, mutta hän ei saa ylittää keskilinjaa. Joukkueen on yritettävä maalia 30 sekunnin kuluessa pallon saamisesta. Pelaaja voi liikuttaa palloa syöttämällä sen tai kuljettamalla sitä eli työntelemällä sitä edessään samalla kun ui. Vesipallo on kontaktilaji, jossa on kestettävä taklauksia. Vakavasta rikkeestä seuraa enintään 20 sekunnin ulosajo.
Riossa vesipalloa käydään 6-20 elokuuta. Miesten turnauksessa on 12 maata ja naisissa kahdeksan. Otteluita pelataan Parque Aquatico Julio da Lamaressa, jonne mahtuu 5 000 katsojaa ja Estadio Olimpico de Desp. Aquaticosissa, jonne mahtuu 18 000 katsojaa.
