Mistä kyse
Rattikelkkailu on urheilulaji, jossa kaksi- tai nelihenkiset joukkueet kilpailevat. Kilpailijat istuvat kelkoissaan. Radan tulee olla 1200-1300 metriä pitkä. Kansainvälisiä ratoja on todella vähän. Suurinosa radoista ovat keinojääratoja ja ainoa luonnonjäärata löytyy Sveitsin Sankt Moritzista.
Painorajat ja säännöt
Kahden hengen kelkan tulee painaa vähintään 170kg. Neljän hengen kelkan taas 210kg. Kilpailijoiden kanssa kahden hengen kelkkaa saa painaa miehillä maksimissaan 390kg ja naisilla 340kg. Neljän miehen miehistön ja kelkan maksimipaino on 630kg.
Kelkkaan voidaan kiinnittää lisäpainoja, jotta saavutettaisiin maksimipaino.
Lähtökiihdytyksessä miehistöllä 15 metriä aikaa juosta mahdollisimman kova vauhti kelkalle. Lähtöalueen loppuessa miehistö hyppää kelkan kyytiin ja etummaisena istuva kilpailija pyrkii estämään kelkkaa törmäämästä radan sivuvalleihin. Muu miehistö pyrkii olemaan mahdollisimman pienenä sekä liikkumatta. Kelkan ylitettyä maaliviivan, jarrumies vetää jarrukahvasta ja kelkan vauhti alkaa hidastumaan.
Kilpailussa on joko kaksi taikka neljä laskua. Laskujen yhteisaika ratkaisee lopputuloksen. Huippunopeudut yltävät jopa 140-150km/h.
Kelkka
Vaikka lajin nimi on rattikelkkailu, kelkkaa ohjataan ratin sijasta vaijereilla. Kelkan takaterät eivät liiku, vaan kelkkaa ohjataan etuterillä.
Kiva tietää:
Lajista on tehty kulttimaineeseen noussut elokuva nimeltä Kelkkajengi. Elokuva kertoo nelihenkisen jamaikalaisjoukkueen matkasta vuoden 1988 Calgaryn olympialaisiin. Elokuva perustuu tositapahtumiin.
Rattikelkkailu olympialaisissa
Rattikelkkailu on ollut kisaohjelmassa mukana aina ensimmäisistä talviolympialaisista (1924) saakka. Ainoastaan vuonna 1960 laji ei kuulunut ohjelmaan. Vuoden 1924 mukana oli ainoastaan neljän miehen kelkkailu. Vuoden 1932 olympialaisissa mukaan tuli kahden miehen kelkka. Naisten rattikelkkailu tuli kisaohjelmaan mukaan 2002.
