Miesten Superpesis -kausiennakko: Joensuu lähtee uusimaan mestaruuttaan ennakkosuosikin asemassa

Suomessa edetään vahvasti kohti kesää, mikä tietää urheilun saralla muun muassa uuden pesäpallokauden käynnistymistä. Halliottelut ovat takana päin ja ensimmäisen kerran sarjapisteistä päästään taistelemaan jo huhtikuun lopussa, kun Superpesis rantautuu perinteisesti Espanjan Fuengirolaan. Tässä artikkelissa suunnataan katseet kohti miesten Superpesistä ja syvennytään hieman kunkin joukkueen tilanteeseen.

Viime kausi päättyi mestaruusjuhliin modernin Kerubi Stadionin uumenissa, jossa Joensuun Maila pääsi huuhtomaan kultaa ensimmäistä kertaa seurahistoriassa. Se kaatoi tuolloin finaalissa Kouvolan Pallonlyöjät puhtaasti otteluvoitoin 3-0. Joukkue on niin ikään yksi suurimmista ennakkosuosikeista myös seuraavaan kauteen lähdettäessä.

Edellisvuosina pesäpalloyleisölle on tullut hyvinkin tutuksi neljä joukkuetta: Vimpelin Veto, Sotkamon Jymy, Joensuun Maila sekä Kouvolan Pallonlyöjät. Kyseiset seurat ovat edenneet järjestään välieriin saakka, sillä todellisia haastajia ei ole takaa löytynyt. Nyt tilanne on kuitenkin mielenkiintoinen, sillä esimerkiksi Seinäjoen JymyJussit vahvistui syksyn aikana kahdella rautaisen kokemuksen omaavalla pelaajalla, Henri Puputilla ja Mikko Haukkalalla. Lisäksi Sotkamossa sekä Vimpelissä joukkueiden rungot ovat kokeneet muutoksia useiden menestysvuosien jälkeen, mikä voi avata saumaa yllätyksille etenkin yksittäisissä peleissä.

Tulevalle kaudelle saadaan myös uutta väriä Siilinjärven Pesiksen sarjanousun myötä. Joukkue onnistui pudottamaan viime syksyn karsinnoissa Haminan Palloilijat, joten seura nähdään pääsarjatasolla 20 vuoden tauon jälkeen. Siilinjärven tapaan myös Kempeleen Kiri taisteli tiensä takaisin Superpesikseen voittamalla Ykköspesiksen runkosarjan viime kaudella.

Katsaus joukkueiden tilanteisiin sekä veikkaukset runkosarjasijoituksista:

Joensuun Maila (1.)

Viime kauden mestarijoukkue voi lähteä kohti runkosarjaa iloisin mielin, sillä joukkue nappasi vyölleen myös päättyneen hallipesiskauden kultamitalit. JoMalle viime syksy oli jo kuudes perättäinen kerta mitalipeleissä, ja juuri tuo kuudes kerta toi kauan odotetun mestaruuden Pohjois-Karjalaan. Ennen viime kautta Joensuussa oli pelattu ainoastaan pronssisista mitaleista.

Joukkue ei kokenut kauden päättymisen jälkeen merkittäviä muutoksia pelaajiston osalta. Jonne Kemppainen toki lopetti hienon pelaajauransa, minkä lisäksi Hannes Pekkinen sekä Ville Posti vaihtoivat maisemaa, mutta muutoin runko on pysynyt tuttuna ja turvallisena. Pelinjohtajan tontilla vetovastuu puolestaan siirtyi Juhani Lehtimäelle, joka hoiti kaksi edellistä kautta kakkospelinjohtajan roolia Petri Pennasen aisaparina.

Vuoden pelaajaksi kruunatun Tuomas Jussilan sekä pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi valitun Juha Puhtimäen johdolla joensuulaiset ovat vahvoja mestarikandidaatteja myös tulevalla kaudella. Lyöntiarsenaali on sarjan terävintä kärkeä, nopeita jalkoja löytyy riittämiin, eikä “sarjan paras ulkopelijoukkue” ole kaukaa haettu väite sekään.

Vimpelin Veto (2.)

Vimpelissä tulevaan kauteen lähdetään kymmenen perättäisen mitalin putkessa. Pelinjohtaja Sami-Petteri Kivimäen aikakausi seurassa päättyi pronssiseen mitaliin, ja vetovastuu viuhkan varressa siirtyi nyt Oulun Liposta tulleelle Markku Hylkilälle.

Muutoksia on tapahtunut niin ikään pelaajistossa, kun vuodesta 2009 lähtien seuraa edustanut Henri Puputti siirtyi Seinäjoelle. Vedon ex-kapteeni ehdittiin valita tuon yhdeksän vuoden ajanjakson aikana kahdesti vuoden pesäpalloilijaksi. Puputin lisäksi myös Mikko Haukkala päätti hakea uralleen uutta nostetta Seinäjoelta.

Joukkueen iskukyky on luonnollisesti heikentynyt edellisvuosiin nähden, mutta materiaali on siitä huolimatta hyvin kilpailukykyinen mestaruutta silmällä pitäen. Perttu Ruuska tuo rutkasti lyöntivoimaa, Sami Haapakoski laadukasta ulkopeliosaamista ja Mikko Kanala räjähtävää nopeutta. Pelaajarinki ei ole kuitenkaan yhtä syvä tulevalla kaudella, joten esimerkiksi loukkaantumiset voiva sotkea Vimpelin peliä oleellisesti.

On mielenkiintoista nähdä, miten hyvin Puputin jättämä aukko onnistutaan paikkaamaan ulko- ja sisäpelissä. Joka tapauksessa ViVe voidaan laskea yhdessä Kouvolan kanssa suurimmaksi haastajaksi Joensuulle.

KUVA: Erkki Hautaviita

Kouvolan Pallonlyöjät (3.)

Kouvolassa päästiin niin ikään nauttimaan finaalitunnelmasta pitkän tauon jälkeen viime syksynä, kun Sotkamon Jymy kaatui viidennessä välieräottelussa. Kirkkain saavutus jäi tosin odottamaan itseään, mutta kausi oli silti vahvasti positiivissävytteinen.

Syksyn aikana KPL sai hieman huonompia uutisia, kun lyöjätykki Juha Korhonen päätti palata kahden Kouvolassa vietetyn vuoden jälkeen takaisin Hyvinkäälle. Korhonen oli yksi isoimpia yksittäisiä tekijöitä KPL:n menestyksekkään kauden taustalla, sillä runkosarjassa mies löi 131 juoksua ja pudotuspeleissä Korhonen oli puolestaan lyöjätilaston ylivoimainen ykkönen.

Siirtomarkkinoilla Kopla ei kuitenkaan elänyt täysin hiljaiseloa, vaan Korhosen jättämää aukkoa, ainakin kokemuksen osalta, paikkaa ensi kaudella Sotkamosta Kouvolaan siirtyvä Antti Hartikainen. Kokeneelle Hartikaiselle kyseinen seurasiirto oli vasta pitkän uran ensimmäinen.

Kopla on vahvasti mukana mitalitaistossa tulevanakin vuonna. Suurin kysymys lienee se, pysyykö suoritustaso sisäpelissä yhtä korkealla ilman Korhosen tasoista kotiuttajaa.

Sotkamon Jymy (4.)

Vimpelin tapaan myös Sotkamossa saattaa olla edessä hieman erilainen vuosi, kuin mihin kuluneen vuosikymmenen aikana on totuttu. Peräti 18 vuoden mittainen mitaliputki katkesi edellisvuoden neljänteen sijaan, joten joukkueen runkoa on rakennettu hieman uudelleen täksi kaudeksi.

Pitkäaikaisista kasvoista muun muassa Jani Komulainen, Antti Hartikainen ja Toni Kohonen eivät pue ylleen Jymyn pelikamppeita enää tulevalla kaudella. Varsinkin Kohosen menetys oli kirpaiseva, sillä lukkari oli Sotkamon ehdoton selkäranka mitaliputken aikana. Toisaalta paikkaajaksi löytyi Ville Väliaho, joka on nousemassa hiljalleen sarjan TOP-5 lukkareihin.

SoJy omaa myös muutoksen tuulista huolimatta edelleen yhden Superpesiksen vaarallisimmista kotiutuskaksikoista. Roope Korhonen sekä Lauri Rönkkö kylvivät tuhoa jo viime kaudella, eikä tahti varmasti ota hiipuakseen kauden pyörähtäessä taas käyntiin.

Merkille on hyvä pistää myös se, että Sotkamo omaa nopeita pelaajia hurjan määrän. Kun tilanteita saadaan rakennettua helpohkosti, myös juoksumäärät kasvavat. Nähtäväksi tosin jää, ailahteleeko kokemattomampi nippu tosipelien käynnistyessä syksyllä.

Seinäjoen JymyJussit (5.)

Mitalipelit ovat olleet Seinäjoella tavoitteena jo pidemmän aikaa, mutta matka on tyssännyt useasti puolivälieriin. Viime kaudella Joensuu pudotti JymyJussit jatkosta suoraan kolmessa ottelussa, kun taas toissakaudella seinä nousi pystyyn neljässä pelissä Sotkamoa vastaan.

Tulevalle kaudelle seura on tehnyt isoja panostuksia, joilla se on saanut naarattua riveihinsä muun muassa kaksi pelaaja Vimpelin mestaruusjoukkueesta. Henri Puputin ja Mikko Haukkalan liittyminen joukkueen vahvuuteen on nostanut huomattavasti seuran osakkeita edellisvuosiin nähden.

Kun palettiin lisätään vielä Superpesiksen tehokkain lyöjätykki Jukka-Pekka Vainionpää, on avaimet menestykseen olemassa. Edellisten vuosien aikana joukkue on joko voittanut tai kaatunut Vainionpään mukana, mutta nyt materiaali on laajempi. Murtautuminen neljän joukkueen terävimpään kärkeen on Pohjanmaalla realistinen tavoite seuraavien vuosien sisällä.

KUVA: Erkki Hautaviita

Kiteen Pallo (6.)

Kitee on totuttu näkemään tasaisena suorittajana keskikastissa. Viime kauden runkosarjassa KiPa jämähti sijalle kahdeksan, mutta pystyi puolivälierissä ainoana kotieduttomana joukkueena nappaamaan yhden osaotteluvoiton. Tuo tapahtui runkosarjan voittajaa KPL:ää vastaan.

Ryntäystä kärkikahinoihin ei kiteeläisittäin ole luvassa ainakaan vielä ensi kaudella. Realistisiin tavoitteisiin lukeutuu varmasti paikka ylemmästä jatkosarjasta, joka tosin vaatii tasaista suorittamista pelin jokaisella osa-alueella. Suurimmat haasteet tulevat eteen sisäpelissä, sillä kotiutusvoimaa on rajallisesti.

Isoin muutos KiPan edellisvuosien joukkueisiin nähden on se, että seuralegenda Sami Partasta ei nähdä enää tulevalla kaudella tutuissa väreissä. Partasen kaltaisen johtajan merkitys korostui etenkin vaikeina hetkinä, joten jatkossa muiden kokeneiden pelaajien, kuten Topi Hurskaisen, on otettava ohjat käsiin.

Hyvinkään Tahko (7.)

Viime kausi kului Hyvinkäällä enemmän ja vähemmän totutteluun ilman johtohahmoa Juha Puhtimäkeä. Kausi sisälsi väläyksiä, mutta pudotuspeleistä joukkue jäi ulkopuolelle. Syksyn aikana Tahko sai kaipaamaansa vahvistusta potentiaaliseen pelaajarunkoon, joten tulosta alkaa varmasti syntymään Etelä-Suomessa tulevalla sesongilla. Hallikausi antoi jo hieman viitteitä tästä.

Juha Korhosen siirtyminen takaisin Hyvinkäälle on luonnollisesti suurin muutoksen tekevä tekijä. Superjokeri paukutti viime kaudella Kouvolassa hurjat 131 juoksua, joten Tahko sai Korhosen muodossa hurjasti lisää lyöntiuhkaa sisäpeliinsä. Lisäksi tulitukea 38-vuotiaalle Korhoselle pystyy antamaan Teemu Nikkanen, joka oli jo viime vuonna hyvinkääläisten kantava voima mailan varressa.

Edellisvuoteen nähden myös etenemisvoimaa on lisätty, kun Kankaanpäästä napattiin riveihin upean kauden uurastanut Teemu Rouhiainen. Rouhiaisen ja Lauri Vierimaan myötä kasassa on nopea kärki, joten kriittiseksi kohdaksi muodostuukin vaihtajan roolit. Mikäli niissä tilanteissa Tahko on terävänä, kotiuttamisen pitäisi onnistua Korhosen ja Nikkasen kautta sujuvasti.

Pattijoen Urheilijat (8.)

Raahe taisteli tiensä viime kaudella ylempään jatkosarjaan, joten kokonaiskuva kaudesta jäi lopulta plussalle. Pudotuspeleissä tosin tuli kylmää kyytiä, mutta Vimpeliä vastaan ei ihmetekoja odotettukaan. Menestysmahdollisuudet Raahessa tulevat lepäämään myös tänä vuonna Topi Kososen harteilla.

Kososen merkitystä on vaikea korostaa liikaa, sillä 37-vuotias kehäkettu on käytännössä korvaamaton palanen joukkueelleen. Yksi Superpesiksen kautta aikain parhaista lukkareista taitaa myös lyöntipuolen, joten niin ikään kotiutukset kulkevat pääosin Kososen kautta. PattU:n kannalta ehdottoman tärkeää onkin, että Kosonen pysyisi kunnossa läpi kauden.

Kososen kaltainen johtajatyyppi on tottakai PattU:n vahvuus, sillä yhtä monipuolisia pelaajia on harvassa. Joukkue ei tosin ole täysin laaduton Kososen takana, vaan Raahe omaa myös vahvan ykköskärjen Timo Kallion ja Paavo Pellon muodossa. Lisäksi Miikka Matikan hankinta on oiva lisä raahelaisten nippuun. PattU tulee käymään jälleen tiukkaa taistoa keskikastissa.

KUVA: Erkki Hautaviita

Kempeleen Kiri (9.)

Kempele kävi ottamassa viime kaudella vauhtia Ykköspesiksen puolelta, mutta runkosarjan voiton myötä seura varmisti taas paikkansa pääsarjassa. Nousijajoukkueen tittelistä huolimatta Kiri voi yllättää monet, sillä rosteri on hyvinkin kilpailukykyinen.

Laajuutta löytyy etenkin sisältä, kun mailan varressa häärivät muun muassa Marko Pelkonen, Ossi Meriläinen ja Matti Korhonen. Nämä herrat voivat tehdä parhaina päivinä reikäjuustoa vastustajan ulkokentästä, joten suuriin räpylävirheisiin ei ole varaa KeKiä vastaan.

Suurimmat heikkoudet taas löytyvät selkeästi ulkokentältä, joten vaikka sisäpelissä kulkisi, myös vastustajan kenttä voi rullata tuloksekkaasti KeKin ulkovuorojen aikana. Valtteri Kleemolan hankkiminen Alajärveltä tosin helpottaa lähtökohtaisesti ulkopelin toimivuutta. Kempeleläiset voivat hätyytellä viimeisiä pudotuspelipaikkoja, mikäli räpylä kestää riittävän hyvin.

Imatran Pallo-Veikot (10.)

Imatra aloittaa kolmannen perättäisen kautensa pääsarjatasolla. Joukkueen urheilullinen taival Superpesiksessä on toistaiseksi ollut ailahtelevaa, mutta organisaationa IPV on mennyt eteenpäin sitäkin enemmän. Ottelut ovat vetäneet paikan päälle jatkuvasti hienoja yleisömääriä, joten pesäpallobuumi on nosteessa.

Viime kaudeksi IPV sai houkuteltua rosteriinsa yhden syksyn isoimmista kaloista, kun lyöjätykki Jere Dahlström ui seuran haaviin. Seuraava kokenut nimi siirtyi Imatralle puolestaan jo täksi kaudeksi, kun pitkän ajanjakson Kiteellä pelannut Sami Partanen liittyi punavalkoisiin. Vetovoima on selkeästi olemassa, ja sen myötä IPV onkin kipuamassa kovaa vauhtia kohti keskikastia.

Partasen tuoma kokemus imatralaisten nippuun on omiaan nostamaan IPV:n taistelemaan kynsin ja hampain pudotuspelipaikoista, mikäli sama tekemisen meininki tarttuu myös muuhun joukkueeseen. Lisäksi Kouvolasta hankitut Konsta Hyötyläinen ja Teemu Nurmio ovat erittäin potentiaalisia ja vahvoja yksilöitä. Isoja kysymysmerkkejä on puolestaan lukkaripelin ympärillä, sillä Joona Sikiö ei ollut viime kaudella vahvimmillaan lautasen ääressä.

Koskenkorvan Urheilijat (11.)

Koskenkorva oli yksi viime kauden ehdottomista onnistujista, sillä runkosarja toi mukanaan viidennen sijan. Pelinjohtaja Jukka Latvala sai puristettua nuoren joukkueen maksimitulokseen lähes illasta toiseen, ja joukkueen sisältä löytyikin uusia läpimurtopelaajia. Hyvän ja huonon päivän erot olivat kuitenkin ajoittain suuria, mikä voi korostua vielä enemmän tänä vuonna.

Syksyn ja talven aikana Koskenkorvan suunnalla oli melko hiljaista pelaajaliikenteen osalta, sillä täsmähankintoja ei joukkueeseen saatu kalasteltua. Sen sijaan etukentän tärkein lenkki Antti Kuusisto ripusti pelikamppeet naulaan ja jokeriosastolta Markus Hallasuo siirtyi Alajärvelle. Sekä sisä- että ulkopeli kaipaa tulevalla kaudella uusia tason nostajia, mikäli Pohjanmaalla mielitään pudotuspeleihin.

KoU ei omaa varsinaisia tähtipelaajia, mutta joukkueen ilme tulee kulminoitumaan erityisesti Juho Hakomäen ja Patrik Wahlstenin suorituksiin. Hakomäki on ottanut lukkarin tontilla jatkuvasti kehitysaskelia, minkä lisäksi hän hoitaa tarpeen tullen myös etenijän ja vaihtajan tehtäviä. Vasta yhden täyden kauden Superpesiksessä pelanneella Wahlstenilla taakka on puolestaan entistä suurempi, sillä tulitukea on saatavilla hyvin vähän. 22-vuotiaan Wahlstenin onnistumiset mailan varressa tulevat olemaan Koskenkorvalle kaikki kaikessa.

Kankaanpään Maila (12.)

Kankaanpään Maila on taistellut jo useamman vuoden ajan alemmassa keskikastissa, vaikka resurssit jopa pudotuspeleihin asti on ollut olemassa. Toissavuonna KaMa oli lähellä putoamista Ykköspesikseen, mutta pystyi välttämään tuon kohtalon uusintaottelussa. Tähtistatuksen omaavia pelaajia joukkueessa ei ole, mutta nippu on siitä huolimatta melko tasapainoinen.

Suurin menetys Kankaanpäälle oli itsensä viime kaudella läpi lyönyt Teemu Rouhiainen, jonka poissaolo tulee näkymään niin etenemisvoimassa kuin kopparin tontillakin. KaMan onneksi vaihtuvuus ei kuitenkaan ollut sen suurempaa, ja joukkue sai myös uusia värväyksiä. Arttu Ruuska kaapattiin Vimpelistä hoitamaan isoa roolia tulevalle kaudelle, minkä lisäksi Alajärveltä oranssipaitoihin siirtyi kaksi luottopelaajaa, Niko J. Korhonen sekä Kari Kellokoski.

Ennakkoon Kankaanpäässä on odotettavissa hyvin samankaltainen kausi kuin mihin on totuttu. Jouni Itävalo luutii etukenttää, mutta on paljon vartijana myös sisäpelin jatkuvuuden kannalta. Kärkitason kotiuttajia ei ole, joka voi ajoittain näkyä tuskallisen pieninä juoksumäärinä. Todennäköistä on, ettei Satakunnassa ainakaan vielä päästä nauttimaan pudotuspelihuumasta.

KUVA: Erkki Hautaviita

Siilinjärven Pesis (13.)

Siilinjärvi nousi Superpesikseen karsintojen kautta viime syksynä. Haminan Palloilijat joutui tuolloin taipumaan kolmesti SiiPen käsittelyssä, mikä takasi ansaitun nousun pääsarjatasolle. Alkava kausi on seuran ensimmäinen Superpesiksessä sitten vuoden 1998.

Nousijajoukkueeksi Siilinjärvi on melko vaikea ennakoitava. Materiaali ei ole kovin laaja tai nimekäs, mutta joukkue on kuitenkin pysynyt yhtenäisenä. Hurmostilat, hyvä yhteishenki ja alkukauden yllätyspotentiaali ovat niitä seikkoja, joiden avulla joukkue voi kaivaa pisteitä.

Lyöntiuhkaa SiiPe omaa niukasti, sillä Kimmo Lukkarin takana leveyttä ei ole tarjolla. Kelvollisia pelaajia mailan varresta toki löytyy, kuten Mikko Hakomäki, mutta suoritusvarmuus saattaa ailahdella pelien välillä. Tilanteiden rakentamisessa iso vastuu on ensisijaisesti Simo ja Samu Vainikaisella, jotka olivat jo viime kaudella Ykköspesiksessä vaikeita pidäteltäviä.

Alajärven Ankkurit (14.)

Viime kausi Alajärvellä oli käytännössä pelkkää alamäkeä, eikä sarjapaikan säilyttäminenkään osoittautunut helpoimmaksi hommaksi. Manse PP kaatui vasta viidennessä eli ratkaisevassa osaottelussa.

Lähtökohdat alkavaan kauteen eivät ole kovin kummoiset. Lähes jokainen viime kauden avainpelaajista vaihtoi maisemaa, eikä tulijoiden lista saa aikaan riemunkiljahduksia. Sami Mikkolanaho jatkaa avainhahmona mailan varressa, minkä lisäksi kelvollisena kotiuttajana tulitukea tarjoaa Markus Hallasuo. Mikkolanahon suoritusvarmuus ailahteli viime kaudella rajusti, joten nyt olisi tärkeää palata omalle tasolle.

Ville Posti tuo Ankkureiden joukkueeseen laadukasta etenemisvoimaa yksien jalkojen verran, mutta takana on melko hiljaista. Tilanteiden rakentaminen jokerilyöjille tulee olemaan haastavaa läpi kauden, mikä tarkoittaa että Alajärven sisävuorot voivat jäädä ajoittain hyvinkin lyhyiksi. Pohjanmaalla tavoitteena on varmasti jumbosijan ja karsintaotteluiden välttäminen, sillä kyseisellä materiaalilla ei päästä lähellekään pudotuspelejä.

Jaa Sosiaalisessa mediassa

Kommentoi tätä kirjoitusta

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Siirry työkalupalkkiin