Suomen Salibandyliiton toiminnanjohtajana elokuun alussa aloittaa 53-vuotias Kari Lampinen, jolla on pitkä kokemus liike-elämän puolelta. Salibandy on tuttu ainoastaan hänen poikansa harrastamisen kautta. Salibandya pelaavan pojan huoltajana hän näkee kustannuksien olevan suhteellisen korkealla, mutta näkee myös vaihtoehdon korkeille kustannuksille.
– Silloin kun mennään junioripuolellakin huipputasolle, niin ei se halpaakaan ole. Ehkä siinäkin sitä kirjoa voisi olla vähän enemmän. Ne jotka haluaa, joilla on motivaatio ja kykyä, asennetta harjoitella huipputasolla, niin se maksaa vähän enemmän. Ehkä voisi olla sitten niitäkin vaihtoehtoja, että voisi hieman kevyemmin, kaveriporukassa harjoitella, Lampinen mietiskeli.
Lampisen ehdotus kuulostaisi hyvältä, jos ei puhuttaisi taloudellisista realiteeteista. Ehdotuksesta paistaa hieman läpi ajatus siitä, että mikäli ei ole varaa harrastaa huipulla, niin voi harjoitella kaveriporukasssa haastajasarjoissa. Huipulle pääseminen vaatisi lasten vanhemmilta paksumpaa lompakkoa. Tarkoittaako Lampinen todella sitä mitä tuosta vastauksesta voi ymmärtää? Onko mahdollista, että vähävaraisten lapset eivät voi harrastaa ykkösjoukkueissa, vaikka taitotaso sinne riittäisi? Voisiko heitä sitten tukea jotenkin, jotta voisivat pelata huipputasolla?
– Tuo asia on sellainen, jotta pystyisin siihen vastaamaan, niin täytyy perehtyä lajiin vähän syvällisemmin. Tällä hetkellä minun tiedot ei riitä vastaamaan tuohon kysymykseen, Lampinen väisti.
Suurin kustannustekijä salibandyssa on kaukalovuorot, jotka ovat suhteellisen korkeita. Esimerkiksi Arena Centerin kentillä Myllypurossa ja Hakaniemessä arki-illan vuorosta kello 16 ja 22 välillä saa pulittaa peräti 107 euroa tunnilta. Ruskeasuolla vastaavaan aikaan oleva vuoro on kaksi euroa kalliimpi. Vertailun vuoksi Tiikeri Areenalla viime kaudella vastaavat vuorot maksoivat 93 euroa tunnilta.
