Nyt olympialaisten lajiesittelyssä on mäkihyppy, joka on yksi perinteikkäimistä lajeista. Mäkihyppy on ollut mukana olympialaisissa Chamonixin 1924 kisoista asti. Näin ollen se on yksi kuudesta alkuperäisestä talviolympialajista.
Vuosina 1924-1960 olympiakisoissa ohjelmassa oli vain yksi kilpailu. Vuoden 1964 kisoista lähtien mäkihypyssä on käyty kaksi henkilökohtaista kilpailua, normaalimäen ja suurmäen. Joukkuekilpailu tuli ohjelmaan vuoden 1988 Calgaryn kisoissa. Naiset pääsivät ensimmäistä kertaa viime olympialaisissa (2014).
Historian menestyneimmät hyppääjät olympialaisissa ovat olleet Matti Nykänen ja Simon Ammann neljällä kullalla. Maiden osalta parhaimmat ovat olleet Suomi ja Norja.
Mäkihypyssä hyppääjä lähtee liikkeelle vauhtimäen yläosassa olevalta puomilta, laskee mahdollisimman aerodynaamisessa kyyryasennossa alas ramppia, jonka jyrkkyys pienenee loppua kohti, ja ponnistaa hyppyrin nokalta ilmaan tavoitteenaan lentää mahdollisimman pitkälle.
Lasku- eli vauhtimäki, hyppyri ja alastulorinne voivat olla kokonaan tai osittain luonnon muovaamia tai ihmisen rakentamia. Muovitetuista hyppyrimäistä voidaan kesäisin hypätä ilman luntakin.
Pistelasku ja varusteet
Hypyn kokonaispistemäärä koostuu pituuspisteistä ja tuomarien antamista tyylipisteistä. Hyppyrimäen K-piste on se kohta alastulorinteessä, jossa se alkaa loiventua. Hyppääjä saa K-pisteelle kantaneesta hypystä 60 pistettä. Jokainen lisämetri tuo normaalimäessä 2,0 pistettä ja suurmäessä 1,8 pistettä lisää, ja K-pisteen alle jäämisestä vähennetään pisteitä samalla tavalla. Arvostelutuomareita on viisi. He arvostelevat hypystä suksien ja vartalon asennon ponnistuksen, ilmalennon ja alastulon aikana. Yhden tuomarin maksimipistemäärä on 20 pistettä, ja hypyn kokonaispisteisiin lasketaan kolmen tuomarin antamat pisteet niin että ylin ja alin jätetään pois. Kilpailussa on kaksi hyppykierrosta, ja kilpailijan yhteispistemäärä on hänen hyppyjensä yhteenlaskettu pistemäärä.
Mäkihypyssä käytetään erityisiä mäkihyppysuksia sekä hyppyhaalaria, joiden molempien ominaisuuksia säännöt rajoittavat. Viime vuosina on puututtu melko rankalla kädellä hyppyasuihin, joihin on yritetty viritellä mitä erikoisimpia ulokkeita puvun pinta-alan lisäämiseksi, sillä mitä suurempi on kantopinta-ala, sitä pitemmälle se kantaa. Ponnistusvoiman ja ponnistustekniikan merkitys suhteessa hyppysuorituksen muihin osa-alueisiin on korostunut hyppyasujen ohentamisen ja niukentamisen myötä. Kaudella 2010 merkittäväksi varustekehityksen osa-alueeksi nousivat siteet. Siinä missä aiemmin siteet olivat olleet lähinnä standarditavaraa, käytti Simon Ammann Vancouverin olympialaisissa mittatilaustyönä tehtyjä erikoissiteitä ja saavutti kaksi kultamitalia. Uudenmalliset siteet mahdollistavat jalkaterän ja tätä myötä suksen paremman asennon, jossa suksi on pohja suoraan ilmaa vasten.
Siinä oli mäkihypyn lajiesittely. Suomelta kisoihin lähtee kuusi hyppääjä. Miehissä Antti Aalto, Andreas Alamommo, Eetu Nousiainen, Janne Ahonen ja Jarkko Määttä. Naisissa ainoa edustaja on Julia Kykkänen. Joukkueen selkeästi kokeneimmalle Ahoselle tämä on historiallisesti seitsemännet olympialaiset. Hänestä tulee eniten olympialaisissa ollut suomalaisurheilija.
Näissä kisoissa Suomelta ei kannata odottaa suuria. Pääseminen henkilökohtaisissa kisoissa 15 joukkoon ja joukkuekisassa kahdeksan joukkoon on hyvä saavutus. Lajin kärkimaat ovat Puola, Saksa ja Norja. Kovimmat haastajat ovat Slovenia, Itävalta ja Japani.
Mainittakoon se, että kisoissa nähdään Ahostakin kokeneempi ja vanhempi hyppääjä. 45-vuotias Japanin Noriaki Kasaille Pyeongchangissa käytävät olympialaiset tulevat olemaan hänelle jo kahdeksannet. Hänestä tulee samalla eniten talviolympialaisissa edustanut urheilija. Viime kisoissa Kasai nappasi kaksi mitalia (hopeaa suurmäestä ja pronssia joukkuekilpailusta), jonka myötä hänestä tuli vanhin olympiamitalisti mäkihypyssä.
Lähteet: Wikipedia
