Scroll Top

OLYMPIALAISET 2018 – Lajiesittelyssä ampumahiihto

Olympialaiset Peyochang Etelä-Korea 2018

Seuraavana olympialaisten lajiesittelyssä on ampumahiihto, joka on suosituimpia talviurheilulajeja. Ampumahiihto on ollut talviolympialaisten ohjelmassa vuoden 1960 Squaw Valleyn kisoista. Naiset olivat ensimmäistä kertaa mukana vuoden 1992 Albertvillen kisoissa.

Menestynein urheilija olympialaisissa on ollut kaikkien aikojen paras ampumahiihtäjä norjalainen Ole Einar Björndalen, joka on saavuttanut kahdeksan olympiakultaa. Menestyneimmät maat ovat Saksa ja Norja.

Embed from Getty Images

Lajin historia

Ampumahiihdon perinteet juontavat osittain metsästys- ja sodankäyntitaitoihin. Arktisissa talvioloissa metsästävän tai taistelevan armeijan tuli kyetä ampumaan rasittavan hiihdon jälkeen tarkasti.

Nykyinen ampumahiihto on lähtöisin Ruotsista, jossa kilpailtiin yhdellä 20 kilometrin mittaisella lenkillä, jonka varrella oli neljä erillistä ampumapaikkaa. Niiden ampumamatkat olivat 250, 200, 150 ja 100 metriä. Kolme pisintä matkaa ammuttiin makuulta ja viimeinen pystystä. Aseena käytettiin metsästys- tai sotilaskivääriä. Vuonna 1966 siirryttiin käyttämään 150 metrin matkaa, jolta ammuttiin järjestyksessä makuu, pysty, makuu ja pysty rengastauluun. Jokaisessa ammunnassa ammuttiin viisi laukausta ja ohiammutuista sai sakkominuutin. Samana vuonna kilpailtiin 4 × 7,5 kilometrin viestihiihdossa. Vuonna 1973 järjestettiin 10 kilometrin pikamatkakilpailu, jossa käytettiin viestin tapaan rikkoutuvia tauluja. Tässä kilpailumuodossa käytettiin 150 metrin sakkokierrosta rangaistuksena ohilaukauksesta. Ensimmäiset nykyaikaisen ampumahiihdon MM-kilpailut käytiin vuonna 1958.

Ampumahiihdossa käytetty ase vaihdettiin vuonna 1978 sotilaskivääristä pienoiskivääriksi. Ampumamatka lyheni samalla 150:stä 50 metriin. Vuonna 1985 alettiin yleisesti käyttää luisteluhiihtoa, mikä on ollut merkittävä asia lajin kehittymiselle. Vuonna 1993 perustettiin lajin kansainvälinen kattojärjestö, Kansainvälinen ampumahiihtoliitto (IBU).

Embed from Getty Images

Sääntöjä

Ampumahiihdossa hiihdetään vapaalla hiihtotavalla. Aseena käytetään pienoiskivääriä, jota kannetaan hiihdettäessä selässä. Juniori-ikäiset eivät kanna asetta selässään, vaan ase on hiihdon ajan ampumapaikalla. Ase tulee selkään 17-vuotiaiden sarjoissa sekä tytöillä että pojilla. Uusimmissa asemalleissa on varmistin, mutta se ei ole pakollinen varuste. Harvoilla se on, vielä harvemmat sitä käyttävät. Optiset tähtäimet eivät ole sallittuja; tähtäimenä käytetään diopteritähtäimiä. Ne koostuvat etu- ja takatähtäimestä. Takatähtäin on vain reikä, jonka läpi katsotaan etutähtäimeen, missä itse tähtäin sijaitsee. Lippaaseen mahtuu viisi patruunaa. Jos varapatruunoita joutuu käyttämään, ne täytyy ladata aseeseen yksitellen. Lippaita on yksi jokaista ampumakertaa varten ja ne kiinnitetään hiihdon aikana yleensä aseen tukkiin niille varatuille paikoille.

Ampumahiihdossa ammutaan makuu- ja pystyasennosta. Molemmista asennoista ammuttaessa ampumamatka on sama (50 metriä), mutta taulun osuma-alue on erikokoinen. Pystyasennosta ammuttaessa osuma-alueen koko on halkaisijaltaan 11,5 senttimetriä ja makuuasennosta ammuttaessa 4,5 senttimetriä. Taulun kaatumiseen riittää, kun puoli luotia osuu tauluun. Ohilaukauksen sattuessa kilpailija joutuu kilpailumuodosta riippuen sakkokierrokselle tai saa sakkominuutin. Jokaisella ampumapaikalla on viisi taulua, joiden alas ampumiseen on käytettävissä viisi patruunaa. Yksilölajeissa sallitaan varapatruunat vain jos aseeseen tulee syöttöhäiriö. Viesteissä on käytettävissä 5+3 patruunaa viiden taulun alas ampumiseen eli kolme varapatruunaa, jotka on ladattava aseeseen ja ammuttava yksitellen.

 

Kilpailumuodot

Olympialaisissa ohjelmassa on neljä henkilökohtaista kilpailua ja kolme viestiä.

Normaalimatka

Normaalimatkan pituus on miehillä 20 kilometriä ja naisilla 15 kilometriä. Lähtö tapahtuu lähettämällä kilpailijat matkaan yksitellen 30 sekunnin välein. Normaalimatkaan kuuluu neljä ammuntaa. Ensin on makuuammunta, seuraavaksi pystyammunta, sen jälkeen jälleen makuuammunta ja lopuksi pystyammunta. Jokaisesta ohilaukauksesta lisätään hiihtoaikaan yksi sakkominuutti. On ainoa kisamuoto jossa ei kierretä sakkorinkiä.

 

Pikamatka

Pikamatkan (kutsutaan myös sprintiksi) pituus on miehillä 10 kilometriä ja naisilla 7,5 kilometriä. Lähtö tapahtuu lähettämällä kilpailijat matkaan yksitellen 30 sekunnin välein. Pikamatkaan kuuluu kaksi ammuntaa. Ensin on makuuammunta, jonka jälkeen on pystyammunta. Jokaista ohilaukausta kohti joutuu kiertämään kerran 150 metrin pituisen sakkoringin. On yleisin kilpailumuoto Takaa-ajon kanssa.

 

Takaa-ajo

Takaa-ajokilpailuun lähdetään pikamatkalla syntyneiden aikaerojen mukaisesti. (Tai vaihtoehtoisesti normaalimatkan puolitetuilla eroilla) Pikamatkan voittaja lähtee ensimmäisenä, toinen toisena ja niin edelleen. Kilpailuun pääsee yhteensä 60 pikakilpailun parasta. Matkan pituus on miehillä 12,5 kilometriä ja naisilla 10 kilometriä. Kilpailumuotoon kuuluu neljä ammuntaa. Kaksi ensimmäistä ammuntaa tapahtuu makuulta ja kaksi viimeistä ammuntaa pystystä. Jokaista ohilaukausta kohti joutuu kiertämään kerran sakkoringin, jonka pituus on 150 metriä.

 

Yhteislähtö

Yhteislähtökilpailussa (kutsutaan myös massastartiksi) kilpailijat lähtevät matkaan yhtä aikaa. Miehet hiihtävät 15 kilometriä ja naiset 12,5 kilometriä. Kilpailumuotoon kuuluu neljä ammuntaa, joista kaksi ensimmäistä ammuntaa tapahtuu makuulta ja kaksi viimeistä pystystä. Jokaista ohilaukausta kohti joutuu kiertämään kerran sakkoringin. Kilpailuun pääsee mukaan maailmancupin kokonaiskilpailun sen hetken 25 parasta ja sen ulkopuolelta viisi sinä kilpailuviikonloppuna parhaiten menestynyttä eli yhteensä 30 urheilijaa. Jos joku ei osallistu, ryhmää täydennetään niin, että 30 lähtee lopulta matkaan. Ennen mukaan pääsi suoraan maailmancupin 30 parasta. Sääntöä muutettiin kaudella 2010-2011.

 

Viestit

Viestikilpailu käydään neljästä kilpailijasta muodostuvien joukkueiden välillä. Joukkueiden ensimmäiset viestinviejät lähtevät matkaan yhteislähtönä. Vaihdot tapahtuvat koskettamalla kädellä seuraavaa viestinviejää. Jokaisen viestiosuuden pituus on miehillä 7,5 kilometriä ja naisilla 6 kilometriä. Jokainen viestinviejä käy ampumapaikalla kahdesti ampuen ensin makuulta ja sen jälkeen pystystä. Viesti on sekaviestin ohella ainoa kilpailumuoto, jossa on käytettävissä varapanoksia. Jos kilpailija ei saa tauluja alas viidellä panoksella, voi hän käyttää kolme varapanosta. Varapanokset on ladattava ja ammuttava yksitellen. Jos vielä kolmen varapanoksen jälkeen on tauluja pystyssä, joutuu kilpailija kiertämään jokaista pystyyn jäänyttä taulua kohden yhden sakkoringin.

 

Sekaviesti

Sekaviestikilpailu koostuu samoista osa-alueista kuin viestikilpailukin, mutta kilpailussa hiihtää kaksi naista ja kaksi miestä. Ensimmäisen ja toisen osuuden hiihtävät naiset ja kolmannen ja neljännen miehet. Naisilla osuuden matka on kuusi kilometriä ja miehillä 7,5 kilometriä. Kilpailijat ampuvat ensin makuulta ja sitten pystystä. Jos kilpailija ei saa tauluja alas viidellä panoksella, voi hän käyttää kolme varapanosta. Ne on ladattava aseeseen ja ammuttava yksitellen. Jos tauluja on pystyssä vielä varapanosten jälkeen, joutuu kilpailija kiertämään jokaista pystyyn jäänyttä taulua kohden yhden sakkokierroksen. Sekaviesti tuli uutena lajina Sotshin olympialaisiin 2014.

Näiden lisäksi on pari vuotta sitten uutena lajina tullut pariviesti, mutta se ei ole vielä arvokisojen ohjelmassa.

Embed from Getty Images

Siinä ampumahiihdon lajiesittely. Suomen joukkueessa on kahdeksan urheilijaa viisi naista ja kolme miestä. Tähän vaikutti se, että Suomi osallistuu seka- ja naisten viestiin. Mitaleita voidaan odottaa Kaisa Mäkäräiseltä, jolle nämä ovat kolmannet olympialaiset. Lajin kärkimaat ovat Saksa, Norja ja Ranska.

 

Lähteet: Wikipedia

 

Related Posts

Leave a comment

You must be logged in to post a comment.