Yksi kautta aikojen kovimmista kestävyysjuoksijoista Lasse Viren täyttää tänään 70 -vuotta. Gee haluaa koko tiiminsä puolesta onnitella juoksijasuuruutta ja niinpä tässä jutussa on hyvä käsitellä Virenin uran merkittävimpiä hetkiä.
Myrskylässä vuonna 1949 syntynyt Lasse Viren aloitti vakavissaan kestävyysjuoksun vasta 16-vuotiaana. Hän juoksikin heti lupaavia tuloksia nuorten sarjoissa ja jotain miehen potentiaalista kertoo se, että hän juoksi armeija aikanaan Cooperin testissä käsittämättömän tuloksen 4700 metriä. Virenin menestys alkoi 1970-luvun alussa, kun hän sai valmentajakseen Rolf Haikkolan. Haikkola muun muassa kehitti Virenille olympialaisia varten pitkän 300 metrin kirin, jolla suomalainen pystyisi vastaamaan kovimpien kilpakumppanien lyhyeen ja kovavauhtiseen loppukiriin.
Viren juoksi Helsingin EM-kisavuonna 1971 Suomen ennätykset sekä 5000 että 3000 metrillä, mutta itse kisoissa ei vielä menetystä tullut.Tämä oli kuitenkin vain tyyntä myrskyn edellä, sillä seuraavana vuonna Munchenin olympialaisissa miehestä sitten kuultiin ja kuultiinkin isosti. Viren voitti ensimmäisen olympiakultansa legendaarisessa 10 000 metrin kilpailussa, jossa hän kaatui kertaalleen nousten silti kilpailun voittoon. Jotain miehen hurjasta tasosta kertoo myös se, että kaatumisesta huolimatta hän juoksi kilpailussa uuden maailmanennätyksen 27.38,4. Munchenin olympialaiset eivät jääneet hurjassa kunnossa olleen Virenin osalta vain yhteen kultamitaliin, sillä hän voitti kisoissa vielä 5000 metriä uudella olympiaennätyksellä 13.26,4.
Viren voitti 1974 käydyissä Rooman EM-kisoissa 5000 metrillä pronssia, mutta miehen tähtäimessä kiilui silti kahden vuoden päästä käytävät Montrealin olympialaiset. Montrealissa Viren oli jälleen hurjassa iskussa kuten neljä vuotta aikaisemmin Munchenissä. Hän voitti 10 000 metrillä uransa kolmannen olympiakultansa, joka oli tähän astisista olympiavoitoista uran helpoin. Myrskylän raketti ampaisi kärkeen jo 450 metriä ennen maalia eikä muilla ollut mahdollisuuksia vastata suomalaisen hurjaan vauhtiin. Kilpailussa toiseksi tullut Portugalin Carlos Lopes hävisi Virenille lähes viisi sekuntia, joten tuo kertoo paljon miehen hurjasta kiristä. Viren otti neljännen ja samalla uransa viimeisen olympiakultansa Montrealin kisojen 5000 metrillä, jossa hän käytti tuttua taktiikkaa eli pitkää kiriä, jolla hän sai pois raiteiltaan Uuden-Seelannin vahvat mailerit.
5000 ja 10 000 metrin olympiakullan voittaminen kaksissa peräkkäisissä olympialaisissa on niin kova suoritus, että vain poikkeukselliset urheilijat ovat siihen pystyneet. Vastaavaa temppua saatiin odottaa peräti 40-vuotta ennen kuin Britannian Mohamed “Mo” Farah pystyi tekemään vastaavan suorituksen Rio kisoissa 2016. Saavutuksen arvoa kuvaa hyvin se, että Virenin ja Farahin ohella kukaan muu ei ole pystynyt vastaavaan suoritukseen olympialaisten historiassa.
Uransa loppupuolella Viren kärsi loukkaantumisista eikä mies päässyt enää samalla tasolle kuin aikaisemmin. Hän osallistui vielä 1980 Moskovan olympiakisoihin ja oli monista vaikeuksista huolimatta 10 000 metrillä hienosti viides. Hän päätti aktiiviuransa olympialaisten jälkeen, mutta juoksi vielä seuraavina vuosikymmeninä useita maratoneja ja esimerkiksi New Yorkissa 1983 hän teki kovan ajan 2,23.54.
Lasse Viren on koko suomalaisen urheiluhistorian kovimpia sankareina ja mies ansaitsee tulla muistetuksi sekä nyt että tulevaisuudessa. Viren oli Pekka Vasalan ja Juha Väätäisen ohella niitä juoksijoita, jotka palauttivat suomalaisen kestävyysjuoksun takaisin parrasvaloihin. Virenin viimeisestä olympiakullasta tulee tänä kesänä kuluneeksi 43 -vuotta ja se on valitettavasti myös viimeisin olympiakulta, joka Suomelle on kestävyysjuoksussa tullut.
