Ampumahiihto on ollut jo yli vuosikymmenen yksi seuratuimpia talviurheilulajeja Suomessa, kiitos hyvin menestyneen Kaisa Mäkäräisen. Juuri Mäkäräisen menestyksen ansiosta TV-ruutujen ääreen kokoontui iso joukko suomalaisia viikonlopusta toiseen. Toki menestysaikojen huonona puolena oli se, että ampumahiihdosta harvoin kirjoitettiin kriittiseen sävyyn vaikka olisi ollut aihetta.
Nyt, kun Mäkäräinen on lopettanut uransa iskee kasvoille karu totuus siitä, että maailmancupia kiertää aivan liian iso porukka urheilijoita, joilla ei ole nyt eikä myöskään tulevaisuudessa mitään mahdollisuuksia menestyä koko lajissa ja tässä menestyksellä tarkoitetaan sitä, että ollaan tasaisesti kärjessä tai ainakin kärjen tuntumassa.
Henkilökohtaisesti olen seurannut ampumahiihtoa suhteellisen pitkään ja on ollut kausia, jolloin on ollut jopa surkuhupaisaa seurata urheilijoita, jotka eivät pääse edes nolla-ammunnalla maailmancupin pisteille. Ja jos sattuu tulemaan yksikin sakko, on osan vaikea mahtua edes 60:n parhaan joukkoon. Herääkin kysymys, onko tällaisia urheilijoita mitään järkeä laittaa kiertämään koko maailmancupia, koska mitään ilmaista lystiä se ei todellakaan ole. Eikö näiden urheilijoiden, jotka kaudesta toiseen jäävät maailmancup-pisteiden ulkopuolella olisi järkevämpää kiertää esimerkiksi IBU-cupia, joka on tasoltaan pykälän tai kaksi heikompi kuin maailmancup. Vaikea nähdä, että esimerkiksi Suvi Minkkinen tulee koskaan nousemaan edes maailman kärjen tuntumaan. Tästä hyvänä esimerkkinä oli kauden alussa käyty pikakilpailu Kontiolahdella, jossa Minkkinen oli kahdella sakolla sijalla 71 ja jäi kärjestä yli kolme minuuttia, siis kolme minuuttia. Minkkisen kanssa samaan kategoriaan voidaan laittaa naisten puolelta ainakin Venla Lehtonen. Lehtonen täyttää kuitenkin tänä vuonna jo 26-vuotta, joten hänen pitäisi nyt olla jo hyvin lähellä kärkeä, jos hän meinaa sinne joskus yltää, mutta valitettava totuus on, ettei yllä.
Miesten puolella vastaava esimerkki voidaan antaa Jaakko Rannasta. Mies oli joulukuun puolivälissä käydyssä Hochfilzen pikakilpailussa sijalla 45. Miksi nostin tämän esiin on se, että Ranta ampui kisassa puhtaasti eikä silti yltänyt maailmancupin pisteille ja jäi kärjestä yli kaksi minuuttia. Herääkin kysymys, miten miehellä on mahdollisuuksia päästä edes top 20 -sijoituksille, kun suksella jäädään valovuosi maailman kärjelle kilpailusta toiseen ja jos ei nolla-ammunnalla pääse maailmancupin pisteille, niin olisi syytä ihan miehen itsensäkin miettiä, onko laji hänelle edes oikea? Esim petankki voisi sopia miehelle paljon paremmin!
Oma lukunsa on sitten Olli Hiidensalo, joka on kiertänyt maailmancupia jo syksystä 2013 lähtien. Miehen paras sijoitus näiden kuluneen kahdeksan vuoden aikana on ollut 19:s sija, joka tuli edellisissä olympialaisissa. Näin ollen on sopivaa kysyä, että miten on Olli urasi mennyt noin omasta mielestä?
Suomella on tällä hetkellä kaksi ampumahiihtäjää, jotka voidaan laittaa kiertämään maailmancupia, ja he ovat naisten puolella Mari Eder ja miesten puolella Tero Seppälä. Toki Ederin ura alkaa olla jo ehtoopuolella ja muistan, kuinka naisen kohdalla puhuttiin kaudesta toiseen, että tämä on Marin vuosi, mutta eipä ole vielä sellaista vuotta tullut vastaan, jolloin Eder olisi ollut tasaisesti top kympissä kisasta toiseen. Tähän joku vääräleuka voi nyt huomauttaa, että ottihan Mari pari maailmancupkisan voittoa keväällä 2017, mutta kaksi voittoa ja yksi kolmossija ovat aika laiha lohtu, kun miettii, että nainen on kiertänyt ampumahiihdon maailmancupia jo pitkälti yli 10-vuotta.
Valmennuksen ja ylipäänsä ampumahiihtopiirien pitäisi tehdä kylmä päätös ja pienentää joukkuetta radikaalista, koska mitä annettavaa on urheilijoilla, jotka jäävät jo ladulla niin paljon, että on aivan sama miten lopulta ampumapaikalla suoriutuu. Toki menestystä voi näillekkin urheilijoille joskus tulla jos ampumahiihtoon tulee uusi kilpailumuoto, jossa heikot hiihtäjät saisivat pari kilometriä ladulla eteen. Toinen ja järkevämpi vaihtoehto voisi olla, että otettaisiin hyviä nuoria (17-20 v) maastohiihtäjiä ja ruvettaisiin heistä sitten koulimaan ampumahiihtäjiä. Pitää muistaa, että Kaisa Mäkäräinen aloitti myös maastohiihdon puolella ja vaihtoi siten noin parikymppisenä ampumahiihtoon ja kaikki tietävät, että se päätös kannatti.