Mistä kyse
Skeleton on kelkkailulaji, jossa kilpailija laskee kelkkansa päällä maaten, pää menosuuntaan.
Varusteet
Kilpailijalla on oltava kyynärsuojat sekä kypärä. Kypärässä on hyvin usein kasvot kokonaan peittävä visiiri sekä leukasuojus. Urheilijat käyttävät lisäksi ihonmyötäistä haalaria sekä käsineitä. Käsineet ovat pääsääntöisesti valmistettu paksusta materiaalista, jotta se suojaisi laskijaa kolhuilta. Kenkien pohjissa saa olla maksimissaan kahdeksan piikkiä. Piikkien sallittu paksuus on kaksi ja pituus on seitsemän millimetriä.
Kelkka
Kelkat rakennetaan ja muotoillaan juuri sen käyttäjälle sopivaksi. Kelkat ovat siis aivan kuin mittatilauspukuja. Kelkan etu- ja takaosassa sijaitsee pienet puskurit, joiden tehtvänä on vaimentaa mahdollisia iskuja radan seinämiin. Kelkassa ei ole jarru- tai ohjausmekaniikkaa, vaan ohjaaminen tapahtuu pienillä ruumiin liikkeillä ja painonsiirroilla. Myös kengän kärjillä pysyy muuttamaan kelkan suuntaa, koska niiden kärjissä on pienet terät. Myös jarrutus tapahtuu teriä käyttäen.
Kelkan korkeus on 8-20cm ja pituus 80-120cm. Kelkka saa painaa miehillä enintään 43kg ja naisilla maksimissaan 35kg.
Hauska tietää:
Yhdysvallat on menestynein maa olympialaisissa.
Skeleton olympialaisissa.
Voittaja on se jonka neljän laskun yhteisaika on pienin. Vauhti on hurjaa ja nopeudet saattavat yltää jopa yli 120km/h. Vancouverin olympianäyttämöllä jopa 140km/h.
Lähdössä urheilija kiihdyttää juoksemalla kyyryssä työnteän kelkkaa. Lähtöalueen loppuessa kelkkailija hyppää kelkan kyytiin. Kyytiin hyppääminen vaati taitoa, koska kelkan päälle tapahtuva hallitsematon rojahdussa tappaisi vauhtia todella paljon.
Laskija pitää käsillään kiinni kelkan takaosassa olevista kahvoista.
Kyytiin hyppääminen on kriittinen osa suoritusta.
Ensimmäisen kerran skeleton nähtiin olympialaisissa 1928 ja seuraavan kerran 1948. Seuraavaa skeletonin esiintymistä olympialaisissa saatiin odottaa aina vuoteen 2002 asti. Tuolloin ohjelmaan otettiin myös naisten skeleton.
