Suomalaisessa tenniksessä on eletty pitkään Jarkko Niemisen jättämän perinnön varjossa. Nieminen nosti suomalaisen miesten tenniksen kansainväliselle kartalle tavalla, jota pidettiin vuosien ajan lähes mahdottomana toistaa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Suomella on pelaaja, jolla on mahdollisuus rakentaa oma lukunsa suomalaisen tenniksen historiaan.
Otto Virtanen ei ole vielä suuri kansallinen supertähti. Moni suomalainen tunnistaa hänen nimensä, mutta harva tuntee hänen uransa vaiheet tai ymmärtää, kuinka lähellä maailman huippua hän todellisuudessa jo liikkuu. Kun tarkastellaan hänen viimeisten vuosien kehitystään, ATP-rankingin nousua sekä tämän kauden Grand Slam -esiintymisiä, alkaa muodostua kuva pelaajasta, joka saattaa olla lähempänä todellista läpimurtoa kuin moni osaa kuvitellakaan.
Hyvinkäällä vuonna 2001 syntynyt Virtanen täytti kesällä 25 vuotta. Hän kasvoi suomalaisen tenniksen kehitysjärjestelmässä aikana, jolloin Jarkko Niemisen ura oli jo päättymässä. Pitkä, voimakas ja aggressiivisesti pelaava oikeakätinen suomalainen on rakentanut pelinsä vahvan syötön ja rohkean hyökkäystenniksen ympärille. Hänen pelityylinsä eroaa monin tavoin Niemisen puolustavammasta ja juoksuvoimaisemmasta lähestymistavasta.
Virtasen ammattilaisura ei ole ollut rakettimainen nousu. Hän on viettänyt kärsivällisesti vuosia ATP Challenger -kiertueella, jossa pelaajat matkustavat ympäri maailmaa tavoitellen ranking-pisteitä ja mahdollisuutta päästä ATP-kiertueen suurimpiin turnauksiin. Juuri näillä kentillä Virtanen on rakentanut perustan nykyiselle tasolleen.
ATP-rankingissa Virtanen on vuosien aikana noussut vähitellen kohti sadan parhaan joukkoa. Hänen uransa paras sijoitus on ollut maailmanlistan 91:s. Matka on sisältänyt loukkaantumisia, vaikeita jaksoja ja useita kertoja, jolloin kehitys näytti hetkellisesti pysähtyvän. Silti suomalainen on aina onnistunut palaamaan takaisin.
Palkintorahaa Virtanen on urallaan ansainnut jo yli 1,6 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Summa ei vielä vedä vertoja maailman kärkipelaajien kymmenien miljoonien tuloille, mutta suomalaisessa mittakaavassa kyse on merkittävästä saavutuksesta. Hän kykenee jo näillä rahoilla pitämään ympärillään pienimuotoista, mutta kehityksen kannalta elintärkeää organisaatiota, joka kulkee Virtasen mukana kisoissa ja istuu katsomassa joka ikisen pelin. Monella huippulupauksella ei tällaista mahdollisuutta ole.
Tämän kauden Grand Slam -turnaukset kertovat paljon siitä, missä vaiheessa hänen uransa juuri nyt on
Australian avoimissa Virtasen matka päättyi jo karsintojen ensimmäiselle kierrokselle. Tuloksellisesti turnaus oli pettymys, mutta samalla se kuvasi hyvin hänen uransa nykytilannetta. Hän on pelaaja, joka pystyy voittamaan lähes kenet tahansa hyvänä päivänä, mutta jonka taso ei vielä pysy riittävän vakaana viikosta toiseen.
Ranskan avoimissa Virtanen selvitti ensimmäisen karsintaottelunsa, mutta tie pääsarjaan katkesi ennen lopullista läpimurtoa. Massakentät eivät ole koskaan olleet hänen vahvin alustansa, sillä hänen pelinsä perustuu enemmän syöttöön ja nopeisiin pisteisiin kuin pitkiin massakenttäralleihin.
Kevään merkittävimpiin hetkiin kuului kuitenkin kohtaaminen Carlos Alcarazin kanssa Barcelonan ATP-turnauksessa. Virtanen eteni pääsarjaan karsintojen kautta ja sai ensimmäisellä kierroksella vastaansa maailman ehdottomiin kärkipelaajiin kuuluvan Alcarazin.
Ottelusta tuli yksi koko kevään puhutuimmista. Virtanen voitti ensimmäisen erän 6–4 ja oli vahvasti mukana myös toisessa erässä. Espanjalainen joutui kuitenkin keskeyttämään ottelun oikean käden ja ranteen alueen vamman vuoksi. Vaikka voitto kirjattiin suomalaiselle, tapahtuma nosti esiin myös toisen asian: Virtanen ei näyttänyt kentällä lainkaan pelaajalta, joka olisi ollut vain turistina mukana maailman huippujen seurassa. Hän pelasi rohkeasti ja uskalsi hyökätä maailman parhaita vastaan.
Todellinen läpimurto tapahtui kuitenkin Wimbledonissa
Virtanen joutui aloittamaan matkansa jo karsinnoista. Hän voitti kolme karsintaottelua ja eteni pääsarjaan. Monelle suomalaiselle tämä jäi lähes huomaamatta, mutta Wimbledonin ensimmäisellä kierroksella hän teki yhden koko turnauksen suurimmista yllätyksistä.
Vastassa oli maailman kärkeen kuuluva Ben Shelton, joka tunnetaan yhtenä kiertueen kovasyöttöisimmistä pelaajista. Shelton oli sijoitettu turnauksessa neljänneksi ja kuului ennakkosuosikkeihin.
Ottelusta muodostui lähes neljä ja puoli tuntia kestänyt trilleri. Virtanen voitti ensimmäisen erän, menetti seuraavat kaksi niukasti, nousi takaisin otteluun neljännessä erässä ja ratkaisi lopulta koko kamppailun viidennen erän tie-breakissa. Hän pelasti ottelupallon ja voitti yhden uransa suurimmista otteluista.
Kyse ei ollut sattumasta
Kun pelaaja voittaa Grand Slam -turnauksessa maailmanlistan kärkipäähän kuuluvan vastustajan viiden erän ottelussa, kyse on yleensä merkistä siitä, että hänen pelinsä kuuluu samalle tasolle. Shelton itse kuvaili myöhemmin tappiota yhdeksi uransa vaikeimmista.
Toisella kierroksella Virtasen Wimbledon-taival päättyi brittiläiselle Arthur Ferylle. Tuloksellisesti se oli pettymys, mutta kokonaiskuvassa Wimbledon oli suomalaisen uran tähänastinen huippuhetki.
Ja sitten tuli US Open
Virtanen joutui jälleen kulkemaan karsintojen kautta. Hän voitti kaksi karsintaottelua ja oli lähellä pääsarjapaikkaa jo normaalireittiä. Lopulta hän sai paikan pääsarjaan niin sanottuna lucky loser -pelaajana.
Ensimmäisellä kierroksella vastaan asettui Andrei Rublev, joka on vuosien ajan kuulunut maailman kärkipelaajiin.
Moni odotti yksipuolista ottelua.
Sitä ei nähty.
Virtanen voitti kaksi ensimmäistä erää ja oli pitkään kiinni uransa ehkä suurimmassa voitossa. Rublev kuitenkin osoitti kokemuksensa ja nousi takaisin otteluun. Lopulta ratkaisu venyi viidenteen erään ja aina ratkaisevaan tie-breakiin asti.
Rublev vei lopulta voiton, mutta ottelu jätti vahvan vaikutelman. Grand Slam -tasolla maailman huippupelaajan vieminen viidenteen erään ja ratkaisevaan tie-breakiin ei ole suomalaiselta sattumaa. Se kertoo tasosta, joka on jo hyvin lähellä kansainvälistä eliittiä.
Juuri tästä syystä Virtasen nykyinen tilanne on niin mielenkiintoinen.
Hän ei ole enää lupaus, joka vasta opettelee voittamaan isoja otteluita. Hän on pelaaja, joka on jo voittanut huippupelaajia ja ollut lähellä kaataa lisää. Sheltonin ja Rublevin kaltaisia nimiä vastaan esitetyt suoritukset osoittavat, että hänen pelinsä riittää maailman kärjen haastamiseen.
Kysymys ei välttämättä enää ole siitä, pystyykö Virtanen voittamaan huippupelaajia.
Kysymys on siitä, kuinka usein hän pystyy tekemään sen.
Tässä kohtaa esiin nousee myös suomalaisen tenniksen pitkäaikainen vaikuttaja Jarkko Nieminen. Vaikka Nieminen ei ole ollut Virtasen päivittäinen henkilökohtainen valmentaja, hänen vaikutuksensa suomalaisen tenniksen kehitykseen on ollut valtava. Niemisen rakentama perintö, näkyvyys ja uskottavuus ovat auttaneet luomaan ympäristön, jossa seuraavan sukupolven pelaajat ovat voineet tavoitella kansainvälistä huippua aiempaa realistisemmin.
Virtasen kehityksessä näkyy myös modernin tenniksen vaatimukset. Hän on fyysisesti vahva, liikkuu kokoisekseen hyvin ja omaa syötön, jolla voi voittaa pisteitä ketä tahansa vastaan. Juuri syöttö on usein ollut ominaisuus, joka erottaa maailman parhaat pelaajat muista.
Kun tarkastellaan hänen viime kuukausiaan kokonaisuutena, löytyy yksi yhteinen nimittäjä. Alcaraz, Shelton ja Rublev ovat kaikki maailman huipputason pelaajia. Virtanen ei ainoastaan pelannut heidän kanssaan tasaisesti, vaan joissakin vaiheissa hän oli otteluissa jopa niskan päällä.
Siksi suomalaisen tulevaisuutta ei enää kannata arvioida pelkästään nykyisen rankingin perusteella.
Moni pelaaja saavuttaa todellisen huipputasonsa vasta 26–29 vuoden iässä. Virtanen on vasta siinä vaiheessa, jossa kokemusta alkaa kertyä riittävästi, mutta fyysiset ominaisuudet ovat edelleen parhaimmillaan. Jos kehitys jatkuu nykyiseen suuntaan ja hän pystyy välttämään pitkät loukkaantumiset, on täysin mahdollista, että hänen ATP-rankinginsa nousee merkittävästi nykyistä korkeammalle.
Suomalainen tennis on odottanut vuosia seuraavaa kansainvälisen tason tähteä. Otto Virtanen ei ehkä vielä ole koko kansan, saati maailman, tuntema nimi, mutta hänen tämän kauden esityksensä kertovat yhdestä asiasta hyvin selvästi.
Maailman huiput eivät enää katso häntä pelaajana, joka on mukana vain täyttämässä kaaviota. He näkevät vastustajan, joka pystyy voittamaan heidät.
Ja juuri siinä piilee syy, miksi Otto Virtanen saattaa olla suomalaisen urheilun seuraava suuri läpimurtotarina.
