NHL on tuottanut vuosien saatossa kultaisia hetkiä koko urheiluhistorian mittapuulla. Vallitsevan maailmantilanteen keskellä on hyvää aikaa muistella menneitä ja nostaa esiin tunteikkaita NHL-hetkiä, jotka ovat muovanneet seuraamaamme jääkiekkoliigaa.
Geemedia nappaa arkistojen kätköistä tähän artikkeliin kuusi tapahtumaa, jotka tuovat edelleen kyyneleet silmiin – tai vähintäänkin herättää vanhat muistot mieleen. Hyppää mukaan!
Saku Koivun sankaritarina
Saku Koivulla todettiin vakava syöpä vain viikkoja ennen kauden 2001-02 alkua. Koivua ei voida luokitella pelaajana tyypilliseksi voimahyökkääjäksi, mutta Montreal Canadiensin kapteeni oli jäällä ennen kaikkea viisas ja rohkea persoona.
Siinä missä Koivun ura oli vaakalaudalla sairauden vuoksi, myös hänen koko elämänsä oli kysymysmerkkien varassa. Suomalaishyökkääjä kuitenkin voitti taistelun ja kun kautta oli jäljellä kolmen ottelun verran, Koivulle näytettiin vihreää valoa paluun suhteen. Canadiens taisteli vielä tuolloin kynsin ja hampain pudotuspelipaikasta.
Bell Centre ja Canadiens-fanit olivat 9. päivä huhtikuuta äänekkäämpiä kuin koskaan aikaisemmin, sillä seurahistorian ensimmäinen eurooppalainen kapteeni luisteli jälleen jäälle.
Katsojan kuolema johti toimenpiteisiin
Jääkiekko on vaarallinen peli, mutta harva osasi aikoinaan odottaa, että sen vaarallisuus iskisi myös katsomoihin.
13-vuotias Brittanie Cecil oli viettämässä tulevaa syntymäpäiväänsä Columbus Blue Jacketsin pelissä vuonna 2002, kun Calgary Flamesin Derek Morrisin lavasta ohjautunut kiekko osui ikävästi hänen päähän.
Cecil kiidätettiin sairaalaan, mutta hän kuoli kaksi päivää myöhemmin. Cecil on ensimmäinen ja toistaiseksi ainut katsoja, joka on menehtynyt NHL-pelissä.
Tapaturma aiheutti turvallisuustoimia maailmanlaajuisesti, sillä tuon jälkeen maalien taakse asetettiin verkot vastaavien tapahtumien välttämiseksi.
“Odotus on ohi!”
New York Rangers voitti Stanley Cupin vuonna 1940, mutta seuraavan kerran kyseinen pysti löysi kaupunkiin vasta 54 vuoden jälkeen.
Tuon tavoitteen lunastaminen ja kirouksen rikkominen vaati joukkueeseen yhden jääkiekkohistorian suurimmista johtajista, Mark Messierin. Hän johdatti Rangersin läpi playoff-kevään, jolloin itäisen konferenssin finaalisarjassa kaatui New Jersey Devils ja finaaleissa lopulta Vancouver Canucks.
Tarina kulminoitui seitsemännen finaaliottelun loppuhetkillä, kun kiekko tippui jäähän, viimeinen sekunti rullasi pois kellosta ja Sam Rosenin suusta kajahti ilmoille ikoninen huudahdus: “The waiting is over!”
Bruins-fanit osoittivat tyylikkyyttään
Boston Bruins sekä Montreal Canadiens ovat yksi katkerimpia taistelupareja urheilun historiassa. Tämän osoitti myös vuoden 2004 pudotuspelien ensimmäinen kierros, kun osapuolet kohtasivat toisensa.
Ennen kolmatta osaottelua Montrealissa, Yhdysvaltain kansallislaulu ”Star-Spangled Banner” sai osakseen suuren määrän buuauksia. Tällainen toiminta ei pysynyt missään tapauksessa hyvän maun rajoissa, oli mielipide tuolloin käytävästä Irakin sotatilanteesta mikä tahansa.
Bostonissa päätettiin kuitenkin näyttää, miten jääkiekkofanit parhaimmillaan käyttäytyvät. Yleisö ei lähtenyt kostamaan buuauksilla, vaan antoivat suosiot seisaaltaan naapurin kansallislaululle ”O’Canada”. Urheilussa on helppoa lähteä huutohippasille vastustajien kannattajien kanssa, mutta Bostonin kannattajayhteisö osoitti todellista tyylikkyyttä.
Super-Mario palasi urheilunsa pariin
Pittsburgh Penguinsin Mario Lemieuxia pidettiin 27 vuoden iässä ainoana pelaajana, joka voisi haastaa Wayne Gretzkyn ja kilpailla maailman parhaimman pelaajan tittelistä. Lemieux oli isokokoinen ja hän omasi kaikki työkalut, joiden avulla hän olisi voinut dominoida millä tahansa aikakaudella NHL:ssä.
Lemieux joutui kuitenkin jättämään kaukalot kahdesti hänen uransa aikana. Kanadalainen sairastui syöpään vuonna 1993, mikä nähtiin tuolloin lopun alkuna miehen uran kannalta. Kun Super-Mario kävi läpi säteilyhoitojaan, koko jääkiekkoyhteisö piti käsiään ristissä.
Reilun kahden kuukauden tauon jälkeen numero 66 suoritti paluun jääkiekon pariin kotiyleisönsä edessä Pittsburghissa. Yksi kaikkien aikojen jääkiekkoilijoista sai ansaitut suosionosoitukset.
Vihdoin ja viimein, Raymond Bourque
Raymond Bourque vietti Boston Bruinsin takalinjoilla 21 kautta, mutta ei onnistunut useista pitkistä pudotuspelikeväistä huolimatta voittamaan Stanley Cupia. 2000-luvulle tultaessa Bourque alkoi olla jo ikääntynyt, joten Boston ryhtyi jälleenrakennuspuuhiin samoihin aikoihin. Tuolloin näytti myös todennäköiseltä, että puolustajalegenda jäisi komealla urallaan ilman himoittua Stanley Cupia.
Kauden 1999-2000 loppupuolella kuitenkin tapahtui, kun Bourque lähetettiin pelaajakaupassa Colorado Avalanchen riveihin. Boston ja organisaation toimitusjohtaja Harry Sinden halusi antaa kapteenilleen viimeisen mahdollisuuden pystin voittamiseen.
Seuraavalla kaudella Colorado puski tiensä aina finaaleihin saakka, jossa se kohtasi New Jersey Devilsin. Kun sekunnit valuivat kellosta pois Coloradon hyväksi sarjan seitsemännessä ottelussa, Bourque alkoi kyynelehtimään penkillä. Se, mikä näytti vielä vuosi sitten mahdottomalta, tulisi sittenkin tapahtumaan.
Joe Sakic haki luonnollisesti Stanley Cupin joukkueensa kapteenina, mutta antoi Bourquelle kunnian nostaa sen ensimmäisenä kohti hallin kattoa.
