Kun Kanada ja Venäjä kohtasivat Tanskan MM-jäillä ennakkoon kisojen kaksi heikointa lenkkiä, nousi esiin kysymysmerkkejä turnauksen nykymuodon pätevyydestä.
Itävalta hävisi oman taistonsa Venäjälle 7-0 ja Kanada puolestaan kylvetti Etelä-Koreaa lukemin 10-0. Viime kevään puolella Italia sai kokea 10-1 tappion Venäjän kustannuksella.
On surullista, miten näin korkealla tasolla joudutaan näkemään otteluita, jotka ovat ratkenneet jo ennen kiekon tippumista jäähän. Maalia takovan osapuolen kehonkieli on kyseisissä otteluissa lähinnä välipäivien harjoitusten tasolla, eikä hävinneen joukkueenkaan pelihalut ole tapissa muutaman takaiskun jälkeen. Tällaisilla tuloksilla satunnaisia katsojia ei myöskään houkutella ruutujen ääreen yhtään useammin – päinvastoin.
Syyttävää sormea ei voida nöyryyttävien tappioiden jälkeen osoittaa kuitenkaan yksinään häviäjäjoukkueiden suuntaan. Nousu sarjaporrasta ylemmäs on ansaittu pelaamalla ja paikka A-sarjassa on pitkälti palkkio hyvästä työstä. Muutokset on tapahduttava jääkiekkoliiton toimesta. Joukkuemäärää on auttamatta karsittava ja kahdeksan joukkueen lohkoista päästävä eroon.
Iltapäivän Kanada – Etelä-Korea -ottelu oli oiva esimerkki tästä ongelmasta. Ketkä hyötyvät, kun tällaiset ottelut pelataan tyhjille katsomoille ilman panosta? Ottaako korealaisten peli askelia eteenpäin, kun joukkue pääsee juuri ja juuri ylittämään keskialueen?
Huippuluokan pelaajat ovat varmasti kiinnostuneita oman maansa edustamisesta vielä raskaan NHL-kaudenkin päätyttyä, mutta nykymuodossaan MM-turnaus ei anna parasta kuvaa itsestään. Suurmaiden osalta isot pelit aloitetaan vasta puolivälierissä, jossa ensimmäistä kertaa pelaajat nähdään tiikerin katseilla varustettuina.
