Vaikka ulkona sataa vettä ja ilma on päivästä toiseen väriltään kuin lonkero niin jääpallokausi pyörähtää silti käyntiin jo tulevana viikonloppuna, joten on aika tehdä ennakkoa mistä lähtökohdista tulevaan kauteen lähdetään. Viime kausi päättyi JPS:n mestaruusjuhliin, kun joukkue löi finaalissa kaksi edellistä mestaruutta voittaneen Lappeenrannan Veiterän. Pronssit puolestaan pokkasi toissa kauden finalisti Mikkelin Kampparit.
Lähtökohdat Bandyliiga-kauteen 2019-2020
Sarjan kärkipään joukkueet
Porvoon Akilles
Ennakkoarviot tulevaan kauteen ovat sikäli hyvin pitkälti samanlaiset eli tutut seurat tulevat jyräämään eikä yllätyksiä tulla juurikaan näkemään kuin yksittäisissä otteluissa. Bandyliigan viime vuosien suurin hallitsija Lappeenrannan Veiterä on kokenut viime kaudesta paljon muutoksia eikä joukkue ole kauteen lähdettäessä suurin mestarisuosikki vaan Porvoon Akilles on lähes kaikkien papereissa tällä hetkellä ainakin askeleen edellä muita. Vaikka porvoolaisten joukkueesta lopettivat kokeneet Sami Laakkonen ja Rasmus Lindqvist on joukkueen runko pysynyt todella hyvin koossa ja se on iso etu kauteen lähdettäessä.
Casper Hänninen
Suurin muutos Akilleksessa koettiin valmennuspuolella, kun päävalmentajaksi tuli HIFK:ssa vuosia vaikuttanut Jari Hyttinen. Vaikka joukkuetta usean kauden luotsannut Antti Parviainen teki joukkueen peräsimessä hyvää työtä, Hyttinen tuo varmasti uutta potkua joukkueen arkeen ja tämä on varmasti mieleen myös pelaajille. Pelaajapuolella joukkue sai kovan vahvistuksen, kun venäläinen Denis Sadakov liittyy Akilleksen riveihin parin vuoden tauon jälkeen. Viime kaudella Sadakov pelasi Venäjän superliigassa ja teki siellä hyvin tulosta tehden runkosarjassa tehot 21+10, joten mieheltä odotetaan tehoja myös tämän kauden Bandyliigassa. Muuten joukkueen tehoista vastaa viime kaudelta tutut miehet kokenut Ville-Veikko Angeria, joka oli ehkä hivenen yllättäen viime kaudella joukkueen paras pistemies. Lisäksi myös kolmikko Andreas Flinck, Matti Vainio sekä Rasmus Kettunen vastaa pitkälti joukkueen tehoista hyökkäyspäässä.
Lappeenrannan Veiterä
Akilleksen kovin haastaja tulee olemaan kolmena viime kautena finaalissa pelannut ja kaksi mestaruutta voittanut Lappeenrannan Veiterä. Lappenrantalaiset kärsivät viime kaudella kirvelevän finaalitappion ja kauden päätteeksi joukkue menikin aikalailla uusiksi, sillä joukkueesta lähti lähes kymmenkunta pelaajaa, joista suurin osa puolustuspäästä.
Isommat menetykset olivat Santtu Nurmen siirtyminen Ruotsiin ja Christian Laibertin lähtö Norjaan. Lisäksi Jaakko Kyllönen siirtyi Mikkelin Kamppareihin ja Antti-Juuso Ropo puolestaan lopetti, joten Veiterän riveistä lähti tukku kovia avainpelaajia.
Kuva: Patric Huittinen / VMH – Huittinen
Pelaajien vaihtumisen myötä myös valmennus meni seurassa uusiksi, kun Veiterässä todella hyvää työtä viimeiset kolme vuotta tehnyt Aleksei Nikisov päätti lähteä etsimään uusia haasteita uralleen. Seura kuitenkin päätti jatkaa edelleen venäläisopeilla, sillä uutena päävalmentajana alkavalla kaudella toimii Valeri Gratsev. Venäläisvalmentaja on varmasti hyvä jatkamaan Nikisovin aloittamaa työtä, joten joukkueen menestys ei ainakaan jää valmennuksesta kiinni.
Pelaajapuolella Veiterä ei ole lähtenyt haalimaan ulkopuolelta kovia vahvistuksia vaan omille junioreille annetaan alkavalla kaudella entistä enemmän vastuuta. Veiterä onkin saanut omista kasvateista viime vuosina hyviä pelaajia Bandyliigaan, josta yhtenä esimerkkinä Tuukka Loikkanen sekä Tero Liimatainen. Näistä jälkimmäinen kärsii tällä hetkellä pitkästä loukkaantumisesta, joka on todella kova isku Veiterälle, sillä Liimatainen on ollut todella iso palanen joukkueen hyökkäyspelaamisessa ja ollut Bandyliigan pistepörssin kärkisijoilla jo useampana kautena. Veiterän läpimurtopelaaja saattaa tällä kaudella hyvinkin olla Matias Lehtonen, joka oli jo marraskuun Suomen Cupin otteluissa väkevässä iskussa tehden neljässä pelissä neljä maalia.
Uusina kasvoina joukkueeseen liittyvät maalivahti Saku Herranen, joka siirtyy Lappeenrantaan WP-35:stä ja lisäksi keskikentälle joukkue sai todella mielenkiintoisen venäläispelaajan Jegor Ragulin. 18 -vuotias Ragulin on valittu kahdesti Venäjällä vuoden junioripelaajaksi (2017 ja 2019), jonka lisäksi hän on ollut nuorten maajoukkueen kapteeni. Kun tietää Venäjän jääpallon tason niin valinta kahdesti vuoden junnupelaajaksi kertoo hyvin siitä mikä potentiaali nuoressa venäläispelaajassa on. Ragulinista on varmasti iso apu joukkueen keskikentälle ja nuorukaisen otteista saatiin maistiaisia jo Suomen Cupin otteluissa, joissa venäläispelaaja pääsi myös heti tehojen maakun. Veiterä saa myös yhden tutun kasvon takaisin, kun muutaman välivuoden pitänyt Manu Puumalainen palaa jälleen jääpallon pariin. Puumalainen tulee varmasti olemaan tärkeä osa joukkueen duunari osastossa, joka raataa kovalla työnteolla sekä puolustuksessa että keskikentällä. Lisäksi miehen kokemuksesta on varmasti paljon hyötyä pitkän kauden aikana niin kentällä kuin kopissa.
Mikkelin Kampparit
Mikkelin jääpallo ylpeys Kampparit on ennakoissa nostettu jälleen vahvaksi mitalijoukkueeksi tai ainakin runkosarjassa vähintään neljän joukkoon. Toki sarjan terävin kärki tulee olemaan tälläkin kaudella tasainen, joten runkosarjan kärjen sijoituksia on tässä vaiheessa vielä vaikea tarkalleen ennakoida. Toki terävimmän kärjen jälkeen tasoero seuraaviin on niin iso, joten ellei ihmeitä tapahdu on Kampparit pienen kompastelunkin jälkeen suurella todennäköisyydellä vähintäänkin runkosarjan neljäs tai viides.
Monella joukkueella on vaihtunut valmentaja tälle kaudella, mutta Kampparit jatkaa tutussa komennossa niin kuin lähes koko 2000-luvun. sillä Antero Levänen aloittaa jo 16 kautensa joukkue peräsimessä ja mies onkin tehnyt hyvää tulosta Mikkelissä. 2011 lähtien Leväsen johdolla Kampparit on voittanut kaksi Suomen mestaruutta, kaksi SM-hopeaa ja kolme SM-pronssia eli joukkue on jäänyt tuona aikana vain kahdesti ilman mitalia.
Suurin vahvuus kauteen lähdettäessä on, että seura on saanut pidettyä joukkueen rungon todella hyvin kasassa ja vaihtuvuutta on ollut todella vähän. Isoin ja todella merkittävä menetys oli Kalle Lempisen siirtyminen Ruotsiin AIK:n riveihin. Lempinen oli todella iso palanen viime kauden joukkueessa voittaen Bandyliigan maalipörssin 36 maalilla sekä pistepörssin 60 tehopisteellä, joten miehen jättämää aukkoa on todella vaikea paikata. Onneksi joukkueeseen sentään jäi loistavan viime kauden pelannut Santeri Laitinen, joka oli maalipörssin kakkonen 28 osumallaan, joten mies ottanee tämän kauden joukkueessa Lempisen paikan tai ainakin niin olisi tarkoitus, jotta voittoja saadaan otettua hyvällä prosentilla ottelusta toiseen. Lisäksi upean viime kauden pelannut Iisakki Kaivola on yksi niistä pelaajista, jolta odotetaan paljon myös tulevalla kaudella. Viime kaudella hän teki 22 maalia runkosarjassa, joten vähintään +20 maalin kautta voidaan odottaa myös tulevan kauden runkosarjassa.
Ainoa hankinta tämän kauden joukkueeseen oli Veiterästä saapunut Jaakko Kyllönen. Onneksi Kamppareiden joukkueeseen on nousemassa myös hyviä nuoria pelaajia ja ensi kaudella kannattaa seurata erityisesti 19-vuotiaan Ville Hämäläisen sekä 16 -vuotiaan Aki Mannisen otteita, joille tuleva kausi saattaa olla todellinen läpimurtokausi Bandyliigassa.
JPS
Jyväskylän Seudun Palloseura eli paremmin tunnettuna JPS voitti viime kaudella seurahistorian ensimmäisen jääpallon Suomen mestaruutensa, kun finaalissa kukistui Veiterä tiukan taistelun jälkeen jatkoajalla maalein 5-4. Mestaruus oli toki seuralle suuri ilonaihe, mutta se toi myös negatiivisia asioita, koska joukkueen pelaajisto on mennyt isolta osin uusiksi tulevalle kaudelle aina valmennusta myöten. Valmennuksen vaihtuminen tuli sinällään ikävään saumaan, sillä joukkueen mestaruuteen luotsannut Mika Hyppönen hyppäsi sivuun syyskuun puolivälissä työkiireinen takia. Onneksi seura sai nopealla aikataululla joukkueen uudeksi päävalmentajaksi WP-35 viime kaudella valmentaneen Timo Walliuksen.
Pelaaja puolella JPS:n suurin menetys oli joukkueen viime kauden parhaan maalintekijän sekä pistemiehen Saku Hämäläisen siirtyminen Ruotsiin Örebroon riveihin. Erittäin kovina menetyksinä voidaan pitää myös veljeskaksikko Tatu ja Tuukka Ässämäen siirtymistä myös kivenkovaan Ruotsin liigaan. Lisäksi maajoukkueessa seitsemät MM-kisat pelannut ja joukkueeseen kokemusta sekä pelillistä antia menneinä kausina tuonut Mikko Rytkönen päätti lopettaa uransa ja myös tätä voi pitää kohtalaisen kovana menetyksenä. Viime kauden joukkueesta Tuomas Rintala päättää pitää välivuoden, joten lähtijöitä viime kauden joukkueesta on yhteensä peräti kahdeksan pelaajaa, joten tämä tulee näkymään joukkueen otteissa ainakin alkukauden aikana.
Toki seura sai joukkueeseen hankittua myös uusia pelaajia esimerkiksi Teemu Malisen, joka pelasi viime kaudella Hövikin joukkueessa Norjassa. Malinen tuo joukkueeseen lisää myös voittamisen kulttuuria, sillä mies oli voittamassa Suomen mestaruutta Botnian paidassa keväällä 2016. Lisäksi joukkueeseen liittyivät Bandyliigasta välivuoden pitäneet Jaakko Manninen sekä Niko Herranen. JPS sai hankittua myös kaksi mielenkiintoista venäläispelaajaa Danil Beliaevin ja Renat Ziganshin, joista molemmista luulisi olevan ainakin ennakkotietojen perusteella isosti hyötyä joukkueelle.
Vaikka JPS onkin muuttunut todella paljon viime kauden mestaruuden jälkeen on joukkueen tavoite sijoittua runkosarjassa neljän parhaan joukkoon ja taata näin hyvät lähtökohdat pudotuspeleihin.
Haastajat
Narukerä
Yksi suurimmista haastajista ainakin ennakkoon ovat Porin Narukerä. Porilaiset olivat viime kauden runkosarjassa seitsemäs, mutta puolivälierissä se ei pystynyt haastamaan Porvoon Akillesta, joka pudotti Narukerän jatkosta voitoin 2-0. Joukkueen valmennuksesta vastaavat tällä kaudella kaksikko Jani Raukko ja Tuomas Erkkilä. Kaksikosta Erkkilä tekee paluun porilais-seuraan useamman vuoden tauon jälkeen.
Viime kauden joukkueesta lopettivat Petri Perkaus, Tommi Heikkilä sekä Jukka Loukkola. Uusina pelaajina joukkueeseen liittyivät JPS:stä saapuva Jaakko Hyvönen. Kaksi muuta hankintaa ovat erittäin mielenkiintoisia sekä kovia vahvistuksia Bandyliigan tasolle. Molemmat vahvistukset ovat venäläispelaajia ja erityisesti ruotsalaisseura AIK:sta saapuva 46-vuotias maailmantähti Rinat Shamsutov tulee olemaan Bandyliigan ehdotonta eliittiä iästään huolimatta. Myös toinen venäläispelaaja Aleksei Gorokhov tuo laatua Narukerän pelaamiseen, joten kaksikko tulee olemaan yksi Bandyliigan tehokkaimmista ellei jopa tehokkain parivaljakko ja mikäli peli kulkee hyvin heti kauden alusta lähtien, voi Narukerä yltää jopa 4-5 parhaan joukkoon.
HIFK
Narukerän ohella kauden toinen yllättäjä voi olla HIFK. Joukkueen vaihtuvuus on ollut yllättävän vähäistä ja isoimmat vaihtuvuudet koskivat lähinnä valmennusta, kun joukkueen valmennukseen kuulunut Jari Hyttinen siirtyi Porvooseen ja maalivahtivalmentaja Aatu Valtonen JPS:ään. Päävastuun valmennuksesta vastaavat toista vuotta putkeen Juha ja Teemu Laitinen. HIFK tulee tällä kaudella vannomaan vanhojen menestysvuosien reseptiin eli vahvan puolustuspelin nimiin, jonka lisäksi valmennus tulee luottamaan vahvaan työntekoon kentällä.
Pelaajistossa ei tapahtunut mitään hirveää liikehdintää, sillä lähtijöitä ja tulijoita oli aika rajallinen määrä, joten joukkueen runko pysyi suhteellisen hyvin kasassa viime kaudesta
Lähtijöistä Josua Eronen siirtyi paikallisvastustaja Botniaan, jonka lisäksi Jussi Ylihoukala lopetti pelaajauransa ainakin pääsarjatasolla.
HIFK sai hankittua muutamia pelaajia lähtijöiden tilalle, joista kovin on ehdottomasti Ruotsista takaisin Suomeen palannut Joonas Peuhkuri. Kokeneen Peuhkurin panos tulevan kauden joukkueessa tulee olemaan todella iso, sillä hän tuo joukkueeseen kokemusta ja menestymisen kulttuuria, sillä mies voitti HIFK:n paidassa vuonna 2011 Suomen mestaruuen ja Veiterässä pronssia 2015. Miehen panoksesta riippuukin paljon onko IFK kauden mahdollinen yllättäjä tai parhaimmassa tapauksessa jopa mitalipeleissä
Peuhkurin lisäksi uusina pelaajina joukkueeseen liittyvät välivuoden pitänyt Niko Laakso sekä HIFK 2 joukkueesta edustukseen liittynyt Eelis Goebel.
Häntäpää ja viimeisistä playoffs-paikoista taistelevat joukkueet
Häntäpäässä tulee tälläkin kaudella olemaan tutut joukkueet kuten monena viime kautena aiemmin. Kahdesta jäljellä olevasta pudotuspelipaikasta taistelevat tiukimmin Botnia ja viime kaudella positiivisesti yllättänyt WP-35. Botnia on mennyt surullisen nopealla tahdilla alaspäin, kun miettii, että vielä muutamia vuosia sitten joukkue oli menestyvä seura Bandyliigassa ja voitti muun muassa mestaruuden keväällä 2016. Sinällään Botnia pääsee tulevaan kauteen hyvistä lähtökohdista, koska joukkueen runko pysyi suhteellisen hyvin kasassa eikä muutoksia tullut hirveitä määriä verrattuna muihin alemman keskikastin joukkueisiin. Ainoat lähtijät olivat Vilppu Huovila, Jyry Kortelainen ja Tomi Lappi, jotka kaikki lopettivat pelaamisen Bandyliigassa. Uusina pelaajina joukkueeseen tulivat Josua Eronen HIFK:sta ja junioreista tullut Dante Lindblad. Valmennukseen joukkue sai myös täydennystä, kun Viron maajoukkueen A-sarjaan nostanut Artur Fedorov liittyi Botnian valmennusryhmään.
1990 -luvun menestysseura ja vielä 2000-luvulla mitaleille yltänyt WP-35 oli viime kauden yllättäjä ja joukkue oli runkosarjassa peräti kuudes, mutta puolivälierissä tuleva mestari JPS oli joukkueelle kuitenkin aivan liian kova pala. Tälle kaudella isoin haaste on valmentajapuolella, sillä viime kaudella loistavaa työtä tehnyt Timo Wallius siirtyi JPS:n päävalmentajaksi ja joukkueen ruoriin astui viime kaudella joukkueenjohtajana toiminut Ilkka Hoffren, jonka aisaparina toimii Jorma Saastamoinen. Myös pelaajisto muuttui isolla kädellä, sillä viime kauden joukkueesta lähti peräti kuusi pelaajaa, joista suurin menetys oli joukkueen parhaan maalintekijän Ivan Fedorkovin siirtyminen Norjaan. Tulopuolella ei mitään ihmeitä nähty, mutta joukkue sai sentään haalittua yhden mielenkiintoisen pelaajan, kun venäläinen Aleksander Gavrilov liittyi joukkueen vahvuuteen. Gavrilov tulee pelaamaan isossa roolissa keskikentän pohjalla. Kantava voima tulee olemaan myös jo viime kaudella pelannut Aleksandr Druzhkov, joka pelaa vapaassa roolissa ylempänä keskikenttänä. Varkautelaisten tavoite tälle kaudelle on yltää runkosarjassa kahdeksan joukkoon eli ottaa pudotuspelipaikka. Mikäli WP-35 yltää runkosarjassa viime kauden tavoin kuuden joukkoon voi joukkueen kautta pitää todella onnistuneena.
Toki sarjan häntäpää on niin takasainen, että myös OLS ja LRK Torniolla on myös sanansa sanottavana taistelussa pudotuspelipaikoista. OLS:n tilanne näytti vielä kesällä hyvältä, mutta joukkue koki elokuussa kaksi todella ikävää menestystä, kun Ruotsista Ouluun palannut maajoukkuepelaaja Ilari Moisala sekä maajoukkuetason maalivahti Pertti Virtanen siirtyivät yllättäen takaisin Ruotsiin, joten oululaisten joukkue heikentyi kahden kovan pelaajan lähdön myötä todella merkittävästi. OLS lähteekin alkavaan kauteen varsin nuorella joukkueella, jonka tavoitteet ovat tulevaisuudessa eikä tulevassa kaudessa. Kaikesta huolimatta joukkueen tavoitteet ovat varmasti pudotuspelipaikan saamisessa.
Sarjan häntäpäässä viime vuosina jatkuvasti keikkunut LRP Tornio on kovissa muutoksen kourissa, sillä viime kauden joukkueesta peräti yhdeksän pelaajaa lopetti ja kaiken kaikkiaan yksitoista pelaaja muuttui viime kauden ryhmästä. Toki seura sai hankittua päteviä paikkaajia kuten Pekka Niskan Readysta (Norja) sekä Kristian Luiron, Tatu Ruotsalaisen ja Antreas Lindlöfin Ruotsin liigassa pelaavasta HSKT:stä. Vaihtuvuus on kuitenkin ollut sitä luokkaan, että joukkuen pelillisissä esityksissä tämä tulee näkymään surutta ainakin alkukauden otteluissa. Mikäli torniolaiset haluavat tällä kaudella taistella pudotuspelipaikasta on joukkueen vieraspelaamisen mentävä huomattavasti eteenpäin viime kaudesta, sillä joukkue otti viime kaudella kaikki voittonsa kotikentällä ja Tornion vieras-saldo oli suorastaan surullinen, yksi tasapeli ja kahdeksan tappiota, joten ei ollut mikään ihme, että se oli viime kaudella Bandyliigan viimeinen seitsemällä pisteellä.
Bandyliigan aloituspäivän ohjelma
Perjantai 22.11
Kampparit vs Veiterä
WP-35 vs Narukerä
