NBA:ssa on sen historian aikana nähty joukkueita, joissa pelaavat samanaikaisesti kaksi, kolme tai jopa neljä tähtipelaajaa. Tällaiset joukkueet herättävät niin vihaa kuin ihailuakin, sillä useasti dynastiat rakentuvat NBA:ssa juuri superjoukkueiden ympärille. Tuoreimpana esimerkkinä on Golden State Warriors ja sen tuhoisa kolmikko Stephen Curry, Klay Thompson ja Kevin Durant, joka ehti yhdessä voittaa kaksi mestaruutta kolmen vuoden aikana.
Superjoukkueiden tarinat kiinnostavat ihmisiä siitäkin huolimatta, että tähtisikermät eivät pystyisi lunastamaan tavoitteitaan tai niille asetettuja odotuksia. Superjoukkueet ovat olleet käytännössä osana NBA:ta jo ensimmäisestä päivästä lähtien, eikä trendi ole häviämässä.
Tässä artikkelissa otetaan katsaus takavuosiin ja viiteen superjoukkueeseen, jotka olivat lähellä toteutua, mutta syystä tai toisesta näin ei lopulta tapahtunut.
Michael Jordan, Hakeem Olajuwon & Clyde Drexler
Vuonna 1984 Portland Trail Blazers tarjosi Houston Rocketsille pelaajakaupassa Clyde Drexlerin sekä toisen varausvuoron, ja Portland puolestaan havitteli itselleen Ralph Sampsonia. Rocketsilla oli jo omasta takaa tulevan varaustilaisuuden ykkösvuoro, jonka seura käytti Hakeem Olajuwonin varaamiseen. Jos Rockets olisi hyväksynyt pelaajakaupan, se olisi voinut napata toisella vuorolla Michael Jordanin. Tämän jälkeen Rocketsilla olisi ollut kasassa todellinen superkolmikko – kolmikko, joista jokainen kuuluu tänä päivänä Hall of Fame -kunniagalleriaan.
Rockets kuitenkin hylkäsi Portlandin tarjouksen, sillä Sampson esitti todella lupaavia otteita ensimmäisten kausiensa aikana. Seura ajatteli, että hän ja Olajuwon tulisi yhdessä luomaan pelottavan duon joukkueen etukentälle. Lopulta näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä loukkaantumiset ajoivat Sampsonin uran alamäkeen. Olajuwon jäi yksin kantamaan Rocketsia seuraavan vuosikymmenen ajan.
Mikäli kauppa olisi tuolloin hyväksytty molemmin puolin, olisi ollut varmaa, että Houstonista olisi tullut aikansa dominoivin dynastia. Jordan, Olajuwon ja Drexler olisi todennäköisesti jäänyt elämään myös koko NBA-historian kovimpana superjoukkueena.
Dirk Nowitzki & Shaquille O’Neal
Vuonna 2004 oli selvää, että Los Angeles Lakersin tähtikaksikko Kobe Bryant ja Shaquille O’Neal tulevat jatkamaan eri teitä, sillä osapuolet eivät tulleet toimeen keskenään. Samana vuonna Detroit Pistonsille koetun finaalitappion jälkeen Lakers ryhtyi laittamaan joukkuettaan uusiksi ja O’Neal kaupattiin Miami Heatiin. Heat ei kuitenkaan ollut ainoa, joka oli tiiviisti O’Nealin perässä, vaan kaupoista neuvoteltiin myös Dallas Mavericksin kanssa.
O’Neal myös vahvisti henkilökohtaisessa elämäkerrassaan, että Heat ei ollut hänen ainoa vaihtoehtonsa.
– Kunnioitin aina Dirk Nowitzkin peliä. Vuonna 2004 se oli kahden kauppa: Miami ja Dallas. Mark Cuban (Mavericks-omistaja) istui alas kanssamme, jonka jälkeen hän palasi takaisin Lakersin puheille ja sanoi, että on valmis hankkimaan minut hinnalla millä hyvänsä, kunhan Dirk Nowitzki ei lukeudu kauppaan. Dirk oli hänen pelaajansa.
Ongelma oli, että Dallasilla ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi resursseja O’Nealin hankkimiseksi. Lakersin seurajohto otti yhteyttä Cubaniin ja ainut pelaaja, josta seura todella oli kiinnostunut, oli Nowitzki. Cuban itseasiassa harkitsi Nowitzkin kauppaamista O’Nealiin, mutta ei lopulta suostunut.
Mavericks pyrki tekemään isoja liikkeitä kyseisenä kesänä ja O’Nealin hankkiminen oli yksi seuran tavoitteista. Samaan aikaan, kun katseet olivat O’Nealissa, jäi kuitenkin tähtitakamies Steve Nashin sopimusneuvottelut vähemmälle huomiolle. Lopulta Nash päätti vaihtaa maisemaa.
Mavericksilla ei ollut koko 2000-luvun aikana riveissään kovan kaliiberin sentteriä, sillä joukkueessa pelasivat muun muassa Erick Dampier ja Brendan Haywood. Oman aikansa dominoivimman korinaluspelaajan, O’Nealin, liittyminen Dallasiin NBA-historian parhaan heittävän ison pelaajan, Nowitzkin, seuraksi olisi tehnyt Mavericksista nopeasti mestariehdokkaan.
Tim Duncan, Tracy McGrady & Grant Hill
2000-luvun alkupuoliskolla Orlando Magicin uskottiin menestyvän Grant Hillin ja Tracy McGradyn johdolla. Hillin nilkkavaivat kuitenkin vaikuttivat hänen uraansa, eikä kaksikko ikinä päässyt ensimmäistä pudotuspelikierrosta pidemmälle.
Kesällä, vuonna 2000, kun Orlando sai Hillin riveihinsä, seura oli lähellä myös Tim Duncanin palkkaamista. Duncanin entinen joukkuetoveri Bruce Bowen vahvisti, että Duncan harkitsi Orlandoon menemistä, kun hän oli vapaa agentti.
– Kun Tim meni tapaamaan Orlandon seurajohtoa, hän kysyi, voisiko hänen perheensä tulla mukaan joillekin vieraspelimatkoille. Käsitykseni mukaan Doc Rivers sanoi ei, ja siinä samalla hän menetti Tim Duncanin.
Grant Hill varmisti myöhemmin ESPN:lle, että kyseinen tarina oli totta. Mikäli Duncan olisi liittynyt Orlandoon, olisi idässä ollut varteenotettava haastajakaksikko Lakersin Bryantille ja O’Nealille.
LeBron James, Dwyane Wade & Derrick Rose
Ennen kuin LeBron James päätti siirtyä Miami Heatiin kaudeksi 2010-11, hän ja Dwyane Wade keskustelivat myös pelaamisesta Chicago Bullsissa. Tuolloin joukkueessa vaikuttivat muun muassa nouseva supertähti Derrick Rose sekä laadukkaiksi rotaatiopelaajiksi nousseet Luol Deng ja Joakim Noah.
Muutaman vuoden jälkeen Dwyane Wade avasi tätä tilannetta myös suurelle yleisölle.
– Kyseessä oli tavallaan yrityksemme laittaa kasaan unelmien joukkuetta. Chicago oli todella houkutteleva vaihtoehto siinä mielessä, että joukkueessa oli paljon nuorta talenttia. Kun Miamilla oli kuitenkin lopulta mahdollisuus napata kolme pelaajaa riveihinsä, se muutti koko kesän kulun.
– Mietimme sitä, mutta se ei tapahtunut. Chicago oli toki paikka, jossa halusin pelata. Se oli myös paikka, josta LeBron piti. Me rakastimme Chicagoa. Kaiken lisäksi se on hyvää markkina-aluetta. Toisaalta Miamin lämpö on houkutteleva tekijä myös, joten meillä oli kaksi hyvää vaihtoehtoa.
Itäinen konferenssi olisi tullut näyttämään hyvin erilaiselta, jos kyseinen superjoukkue olisi laitettu kasaan Chicagossa. Toisaalta se olisi herättänyt myös kysymyksiä: Olisiko Waden ja Rosen yhteispeli toiminut? Olisiko Rose ikinä voittanut arvokkaimman pelaajan titteliä Waden ja Jamesin vierellä? Todennäköisesti ei.
Ei ole kysymystäkään, etteikö joukkue olisi ollut yksi suosikeista voittamaan mestaruutta, mutta kolmikko ei välttämättä olisi ollut yhtä dynaaminen kuin se kolmikko, joka lopulta syntyi Miamiin. Nuori Derrick Rose ei todennäköisesti olisi onnistunut mukauttamaan omaa peliään yhtä hyvin kuin esimerkiksi Chris Bosh Miamissa.
Kobe Bryant, Chris Paul & Dwight Howard
Vuonna 2011 Lakers pyrki uudistamaan joukkuettaan ja heidän ensimmäinen optionsa oli takamies Chris Paulin hankkiminen. Kolmen joukkueen välinen pelaajakauppa meni myös läpi ja Paul oli jo matkalla Lakersiin. Myöhemmin kuitenkin NBA:n komissaari David Stern hylkäsi kaupan ja vetosi “koripallollisiin syihin”. New Orleans Hornetsin organisaatio oli tuolloin NBA:n omistuksessa, joten teknisesti katsoen Sternillä oli oikeus käyttää veto-oikeutta. Lopulta Paul päätyi erillisessä kaupassa Los Angeles Clippersiin.
Samoihin aikoihin Lakers oli myös Dwight Howardin perässä. Seura tosin onnistui nappaamaan Howardin riveihinsä vuotta myöhemmin, mutta ensimmäisen kerran Lakers yritti haalia tähtisentteriä riveihinsä vuonna 2011, jolloin Howard oli vielä hallitseva vuoden puolustuspelaaja ja pelannut juuri uransa parhaan kauden.
Suunnitelmat Howardin saamiseksi kaatuivat sen jälkeen, kun Chris Paulin ympärille rakentunut kauppa hylättiin. Kun Lakers lopulta sai Howardin riveihinsä, sentteri oli juuri käynyt selkäleikkauksessa, jonka jälkeen miehen mahalasku hiljalleen alkoi. Vaikka molemmat kaupat olisivat toteutuneet, kyseinen kolmikko olisi siis todennäköisesti ollut dominoiva vain vuoden tai kaksi. Tosin Kobe Bryant ja Chris Paul olisivat varmasti onnistuneet yhdessä keikkumaan kärjen tuntumassa vielä 2010-luvun keskivaiheillakin.
Lähteet:
