Nyt, kun tätä painajaista alkaa olla takana noin parisen kuukautta olen Gee on alkanut huomaamaan, että normaalien arkisten asioiden ja askareiden lisäksi on tullut yksi iso puute elämään, jota ei tässä myllerryksen alkuvaiheessa edes ajatellut tai pistänyt vielä juurikaan merkille, koska oli kulunut vasta niin vähän aikaa. Moni ajattelee tässä vaiheessa, että kyseessä on varmasti seksi, mutta ei, tämä on seksiäkin pahempi juttu! Nimittäin suomalaisille niin rakas penkkiurheilu ja varsinkin sen puuttuminen. Lisäksi, kun Gee tykkää tehdä matseista, joita katsoo pienen betsin niin yhtälö tuntuu vieläkin pahemmalta.
Toki urheilua ja esimerkiksi jalkapalloa voi kyllä seurata, mutta Valko-Venäjän tai Tadzikistanin liigan katsominen ei anna missään määrin samanlaisia säväreitä, kun esimerkiksi rakkaan Valioliigan tai jonkun muun Euroopan huippusarjan seuraaminen. Tähän päälle, kun lisätään keväisen suurtapahtuman eli jääkiekon MM-kisojen väliin jääminen alkaa vieroitusoireet vain pahentua. Pahin takaisku oli, kun jalkapallon EM-kisoja siirrettiiin vuodella eteenpäin. Gee kysyykin jalkapallojumalalta, miksi teit tämän, miksi teit tämän juuri nyt, kun Huuhkajat oli vuosikymmenten tarpomisen jälkeen kerrankin päässyt arvokisoihin. Varmasti vähintään kymmenen- tai kaksikymmentätuhatta muuta oli odottanut syksyn Liechtenstein voitosta lähtien kesää ja itse kisoja. Moni on sanonut, että mitäs hätää tässä on, koska kisat pelataan kuitenkin 2021 ja Suomi on siellä mukana, mutta kyllä se reilu vuosi tuntuu tässä kohtaa todella kaukaiselta ajatukselta.
Lisäksi on tultu sanomaan, että voihan sitä korvata omalla liikunnalla eli vaikka käydä yksin kävelemässä tai pyöräilemässä, joka toki on näinä aikoina aika vaarallista ainakin isommissa kaupungeissa, mutta ei onneksi pienemmissä, jossa se onnistuu suhteellisen hyvin. Siitä huolimatta omaehtoinen liikunta ja hikoilu ei korvaa ainakaan penkkiurheilua millään tavalla, koska ne ovat kaksi aivan eri asiaa.
On vaikea kuvitella, että joku muu antaisi samat fiilikset, kuin esimerkiksi SM-liigan matseista kyhätty lappu, joka napsahtaa oikein ajassa 59:28. Samalla pomppaat sohvalta ilmaan, jonka jälkeen iloitset ja huudat kuin pikkupoika niin lujaa, että koko kortteli raikaa: ”jes jes, kerrankin lappu taskuun, kerrankin lappu taskuun”.
Pahimpina hetkinä tuskaa ja vieroitusoireita on korvattu katsomalla esimerkiksi Leijonien MM-kisojen maalikoosteita, Huuhkajien upeita EM-karsintoja, Janne Ahosen kulta-aikojen hyppyjä, Mika Häkkisen ja Kimi Räikkösen mestaruuskausia tai sitten vaikka SaiPan ja JYP:n välistä puolivälieräsarjaa ja sen huikeaa game seveniä
Geen arvaus on, että se ei ole varmasti tämän uuden penkkiurheilusairauden kanssa yksin. Moni on sanonut, että ei olisi tammikuun alussa vielä uskonut tämän koittavan, mutta on myös todettava, että ei olisi kyllä uskonut sitäkään, että penkkiurheilu kuolee parissa kuukaudessa lähes kokonaan. Nyt netistä löytyvät suomalaisen urheilun tai oman suosikkijoukkueen huippuhetket ovat kovaa valuuttaa tai jos haluaa vieläkin enemmän nostalgiaa niin isän tai papan nauhoittamat VHS-kasetit ovat nyt kultaakin kalliimpia.
PS: Geellä on viime päivät soinut korvissa Mertarannan huutaminen Ruotsi pelin lopussa ”löikö Mörkö sisään, löikö Mörkö sisään?”. No kyllä se löi sisään ja vaimon hellässä huomassa löi kesän aika muutaman kerran uudestaan sisään, nyt tosin golf-viheriöllä putterin kanssa.
