Wilma Murto hyppäsi yleisurheilun MM-kisoissa Budapestissa seiväshypyn karsinnassa varmasti finaaliin. Murto ylitti jatkopaikan varmistaneen korkeuden 465 ensimmäisellään, kuten myös alemmat korkeudet 435, 450, 460.
– Hyppyni olivat perushyviä, ei mitään maagista. Askelmerkin kanssa oli hiukan hakemista, mutta noissa korkeuksissa se ei vielä niin paljon haittaa, Murto kommentoi kilpailuaan.
Sikäli kilpailu oli erikoinen, että karsintarajan 465 ylitti peräti 12 hyppääjää.
– En odottanut, että noin korkealta tarvitsee hypätä. Nyt karsinnassa oli useita itsensä ylittäjiä. Hyvät olosuhteet antavat odottaa, että finaalissakin taso nousee, Murto ennakoi.
Finaali hypätään keskiviikkona. Murron pahimmista kilpailijoista ja finaalin ennakkosuosikeista Yhdysvaltain Katie Moon ja Slovenia Tina Šutej etenivät myös finaaliin, mutta Uuden-Seelannin Eliza McCartney epäonnistui akillesvaivojensa takia täysin aloituskorkeudessaan 450, samoin kuin verryttelyssä nilkkansa loukannut Kreikan Aikaterini Stefanidi.
Valmentaja Jarno Koivunen nosti Moonin pahimmaksi kannoksi finaalissa.
– Hänen juoksunsa näytti kulkevan, Koivunen totesi Ylen haastattelussa.
Kilpailun ratkettua omalta kohdaltaan Murto poistui stadionilta nopeasti.
– Tuli sellainen fiilis, että olisi hyvä päästä syömään ja suihkuun ja Niemen Penan plintille lihashuoltoon. Mieluusti pois stadionilta niin nopeasti kuin pääsee.
Lampela lähellä ennätystään, mutta finaali jäi haaveeksi
Elina Lampela meni karsinnassa 450, mutta oma ennätyskorkeus 460 ei ylittynyt, vaikka kolmesta yrityksestä toinen oli lähellä onnistua.
– Se toinen oli todella lähellä. Luulin jo, että se rima jäi sinne, mutta se tuli alas. Kokonaisuuteen olen tyytyväinen. Oli tosi pitkä ja kuuma karsinta, mutta pystyin suoriutumaan omalla tasolla, tällä kaudella ennätyksensä 456 ylittänyt Lampela sanoi.
Saga Andersson jäi karsinnassa ilman tulosta. Kolmen yritystä korkeudesta 420 eivät onnistuneet.
– Luotto tekemiseen ei ollut kohdillaan. Tein vähän varovaisesti ja se näkyi siinä, että alakäsi oli koukussa ja minä roikuin seipään varassa, Andersson sanoi.
– Voi olla, että kuumuuden takia aloin tiedostamatta miettiä, pysyykö ote, vaikka oli paljon magnesiumia. Tästä opitaan, Andersson lupasi.
