Uimahypyt ovat suunnattoman mielenkiintoisia katsella ja laji koukuttaa katsojan kokonaan! Hyppääjien taito ja oma mielipide verrattuna tuomareiden pisteisiin tuo mielenkiintoista jännitystä lajiin.
Siperian kokoiseen ongelmaan törmätään siinä vaiheessa kun TV:n avaan, sieltä tulee uimahyppyjä ja kun asiasta ei ymmärrä mitään niin kyseessä on ”paska laji” ja kanava vaihtuu.
Lue seuraava artikkeli kunnolla ja olet sisällä uimahyppyjen maailmassa.
MISTÄ UIMAHYPYISSÄ ON OIKEIN KYSYMYS?
Laji- ja tyylimuotoja on uimahypyissä enemmän kuin kukaan jaksaa laskea. Historiassa hypyissä kisattiin, kuka hyppäsi pää edellä mahdollisimman kauas. Riossa hommassa on vedetty mutkat suoriksi ja säännöt ovat huomattavan selkeät.
MITÄ LAJEJA UIMAHYPYISSÄ ON?
Uimahyppyjä suoritetaan joko ponnahduslaudalta tai tornista. Ponnahduslauta on porattu hallin lattiaan ja siinä se myös pysyy. Nykyaikana ponnahduslauta on myös 3 metrin korkeudessa. Korkeus saavutetaan ponnistamalla. Tornin korkeus on 10m ja Riossa on käytössä vain hypyt 3 metristä ja 5 metristä.
MITEN HYPPYYN LÄHDETÄÄN?
Ponnahduslaudalla hyppääjä nostattaa itsensä korkealle ilman vauhtia. Sama koskee tornihyppyjä, joissa jalat ovat aivan tornin lavan reunalla. Hyppyyn voi lähteä seuraavasti:
Hyppy voidaan suorittaa suorin vartaloin, taittaen, kerien tai vapaata suoritustapaa käyttäen:
* Suorin vartaloin hypyssä hypätään selkä, lantio, polvet ja nilkat ojennettuina.
* Taittaen hypätään vartalo lantion kohdalta taivutettuna, polvet ja nilkat ojennettuina suoriksi
* Kerien hypätään lantio ja polvet koukussa, polvet rinnassa kiinni ja kantapäät melkein kiinni pakaroissa
* Vapaata suoritustapaa käytetään tavallisesti jossakin kierrehypyn vaiheessa
Jokaisella hypyllä on vaikeusaste. Vaikeusaste nousee hypyn vaikeutumisen mukaan. Vaikeusasteen suuruuteen vaikuttavia tekijöitä ovat volttien määrä, suorituskorkeus ja -tapa, kierteiden määrä, hyppyryhmä sekä luonnoton veteenmenosuunta, mikä merkitsee selkä veteen päin menoa ulos- ja taaksepäin hypyissä.
Arvokilpailuissa uimahyppyjen tuomaripaneellissa on seitsemän tuomaria, muissa kisoissa tavallisesti viisi. Parihyppykilpailuissa tuomareita on yhdeksän. Tuomarit arvostelevat hypyn pistein puolen numeron tarkkuudella väliltä 0–10. Tuomari antaa ponnistuksesta, ilmalennosta ja veteenmenosta enintään kolme pistettä kustakin. Kymmenennen pisteen tuomari antaa harkintansa mukaan. Hypyn lopullinen pistemäärä lasketaan poistamalla korkein ja alin tuomariarvosana ja kertomalla saatu arvosanojen summa hypyn vaikeusasteella.
Asioita, joihin tuomarit kiinnittävät huomiota, ovat vauhti, lentorata, korkeus, voltin pyöriminen, kierteen pyöriminen, nopeus, asento, pysäytys, esteettisyys, tyyli ja helppous. Myös veteenmeno on tärkeä: sen onnistumisen merkki on se, että hypystä ei tule roiskeita.
PARIHYPYT
Parihyppykilpailussa eli syncrohypyissä kaksi hyppääjä hyppää yhtä aikaa samalta korkeudelta. Lajit ovat kolmen metrin ponnahduslauta sekä kerrokset. Kilpailussa arvostellaan suoritusten yhtäaikaisuus sekä kumpikin hyppy erikseen. Ainakin yhden hypyn pitää suuntautua eteenpäin, eikä sitä saa suorittaa ponnahduslaudalta paikallaan.
Parihypyissä miehet hyppäävät kolmen metrin ponnahduslaudalta ja kerroksilta kuusi ja naiset viisi hyppykierrosta. Kahdella kierroksista vaikeusaste on 2,0 hypystä riippumatta. Muilla kierroksilla ei ole vaikeusasterajoituksia.
Riossa kilpailut käydään Maria Lenkin uimastadionilla.
OSITTAINEN LÄHDE: Wikipedia
