Sara Lappalaisen pitkä ja näyttävä ura suomalaisen naiskestävyysjuoksun keulakuvana on ohi. Päätös kypsyi kesän kilpailukauden jälkeen.
– Tässä on pitkä talvi tulossa. Kun sitä puntaroi, alkoi tulla tunne, että onko valmis laittamaan itsensä likoon ihan täysillä. Tätä kun ei voi vain toisella kädellä tehdä. Tuli fiilis, että välttämättä ei ole. Nämä viime vuodet ovat kurittaneet paljon. On väsynyt olo. Ei vaan oikein jaksa, Lappalainen sanoo.
Kurittamisella Lappalainen viittaa kolme vuotta kiusanneeseen, suolistoloisen pohjustamaan terveysongelmaansa, joka vie kropasta ajoittain voimat. Se pilasi myös Lappalaisen mahdollisuudet menestyä kesällä Pariisin olympialaisissa.
– Olihan se olympialaiset sellainen viimeinen niitti. Rupesin miettimään, että kun olen tehnyt tämän eteen niin älyttömästi töitä ja antanut kaikkeni, jaksanko tehdä sitä kaikkea uudestaan, kun palkinto on tuo, etten pysty edes juoksemaan. Sitä on valmis tekemään töitä, vaikka kuinka, jos siitä saa palkinnon.
”Se on hirvittävä tilanne urheilijalle”
Lappalainen juoksi 1000 metrin SE:n ennen Pariisin olympialaisia, mutta Pariisissa kroppa teki tenät, eikä Lappalainen enää 1500 metrin alkuerien jälkeen startannut keräilyeriin.
– Koko kesä ollut tosi vaikea. Olin ihan älyttömän hyvässä kunnossa, mutta kunto romahti kesällä kolme neljä kertaa ihan täysin ja erittäin huonoina hetkinä, juuri ennen EM-kisoja ja ennen olympialaisia, Lappalainen muistelee.
– Se on hirvittävä tilanne urheilijalle, kun tiedät, että olet huippukunnossa, mutta seuraavana päivänä voi olla, ettet oikein jaksa edes hölkätä.
Kauden ja samalla aktiiviuransa Lappalainen päätti Borgå Akilleksen joukkueessa Espoon Leppävaarassa viestinjuoksun SM-kisoissa.
– SM-viesteissä oli tosi kiva juosta, mutta tuli kuitenkin sellainen fiilis, että onko tämä homma nyt minun osaltani nähty.
”Olen ollut vähän sellainen tienraivaaja”
Vaikka uran viimeiset vuodet ovat olleet rankkoja, ulkoradoilla naisten 800, 1000, 1500 ja mailin Suomen ennätyksiä halussaan pitävä Lappalainen, 33, on tehnyt näyttävän uran, jonka kansainvälisesti kirkkaimmat saavutukset olivat 800 ja 1500 metrin välieräpaikat Tokion olympialaisissa 2021 neljän SE-tuloksen säestämänä.
Kalevan kisoista Lappalainen juoksi 16 kultaa ja tukun himmeämpiä mitaleita. SM-halleista mestaruuksia heltisi kahdeksan.
– Pitää olla tyytyväinen uraan ennen kaikkea sen takia, että olen aina yrittänyt tehdä parhaani. Tuloksetkin olivat hienoja, ja otan vähän sulkaa hattuun siitä, että olen nostanut lajia ylöspäin. Taso on noussut valtavasti viime vuosina. Siinä olen ollut vähän sellainen tienraivaaja, Lappalainen sanoo.
– Kun tulin keskimatkoille, ilmassa oli luovuttamisen mentaliteettia. Esimerkiksi niin, että Tuuli Merikosken 800 metrin Suomen ennätys (2.00,59) on niin kova, ettei voi päästä lähellekään sitä. Oli kiva näyttää, että suomalaiset voivat juosta kovaa. Nyt sieltä on tullut takaa muita, jotka nakuttavat kovia aikoja.
Tokio oli Lappalaisen sanoin ”aikamoinen kokemus” ja hyviä muistoja on kotimaastakin.
– Kalevan kisat on aina ollut hieno kilpailu juosta. Viime vuosina olen saanut niistä valtavasti enemmän, kun olen onnistunut siellä ihmeellisen hyvin verrattuna siihen tilanteeseen, missä olen ollut kisoihin tullessa, Lappalainen viittaa terveysongelmiinsa ja niiden vaikutukseen harjoitteluun.
”Minä en ollut mikään koekaniini”
Lappalaisen menestyksen taustavoima on valmentaja Ari Suhonen. Yhteistyö entisen huipputason keskimatkojen juoksijan kanssa on toiminut.
– On ollut kiva urheilla, kun on voinut luottaa siihen, että me klaarataan tämä homma. Tiesin, että silloin kun minun pitää olla kunnossa, olen kunnossa. On ollut selvät sävelet, mitä tehdään. Minä en ollut mikään koekaniini, Lappalainen kiittelee valmentajaansa.
Suhonen näkee samoin.
– Ei tässä voi kuin kiittää Saraa. Kolmetoista vuotta tehtiin yhteistyötä. Se on pitkä tie, jossa oli mäkiä ja mutkia, mutta hienon uran Sara juoksi. Ei siitä voi olla kuin ylpeä, Suhonen sanoo.
Tokion olympiakisat olivat Suhosen mukaan Saran urheilu-uran kirkkain hetki. Sitä kilpailut olivat myös Suhoselle valmentajana.
– Onhan se hienoa onnistua noin hyvin tärkeimmässä mahdollisessa kilpailussa, Suhonen sanoo.
Suhonen nostaa esiin myös Lappalaisen yhdeksän perättäisen 800 metrin Suomen mestaruuden putken, joka on samanmittainen kuin Suhosella oli itsellään.
– Se vaatii hyvää onnistumista lajissa, jossa voi tapahtua mitä vaan, eikä ole mitenkään selvää, että joka vuosi pystyy olemaan tuossa kunnossa, Suhonen sanoo.
”Olin pari viikkoa sitten ajamassa ekan pyöräkisan ja se oli kivaa”
Terveysongelma löi kiilaa Lappalaisen harjoitteluun huippu-urheilijana, mutta ei normiarkeen, johon tällä haavaa kuuluu liikuntaa sekä töitä kiinteistösihteerinä ja perheen catering-firmassa.
– Kestän tavallista ja kovaakin liikuntaa ihan hyvin, mutta tuo äärimmäinen huippu-urheilu tuntuu olevan liikaa. Aion jatkaa harjoittelua, ehkä välillä jopa saman verran kuin ennenkin, enkä poissulje sitä, että juoksisin joitakin kisoja, Lappalainen sanoo.
Nyt Lappalainen liikkuu mieluusti miehensä kanssa pyörälenkeillä.
– Hän ajaa Elitessä (luokassa). Siinä minulla on treenikaveri, ja on vähän ajateltu, että voisin polkea jonkun kisankin, kun tuo kilpailuinto ei katoa mihinkään. Olin pari viikkoa sitten ajamassa ekan pyöräkisani, ja se oli tosi kivaa, Lappalainen sanoo.
”Olen käytettävissä puhumaan vanhemmille ja valmentajille lasten liikunnasta”
Myös lasten ja nuorten valmentaminen kiinnostaa Lappalaista.
– Seura on antanut minulle paljon ja auttanut minua. Paras takaisinmaksu heille olisi, että menisin valmentamaan lapsia ja nuoria. Olen sitä ajatellut, mutta nyt otetaan ensin hetki happea, Lappalainen sanoo.
– Tykkään ihan hirveästi myös puhua lasten ja nuorten liikkumisesta. Siihen olisi kiva viritellä jotakin, eli olen käytettävissä puhumaan vanhemmille, valmentajille ja kaikille lasten ja nuorten liikunnasta. Minulla on siitä hyvä oma polku kerrottavana, joka on aika erilainen.
