Ella Junnila hyppäsi EM-kisojen korkeuden finaalissa viidenneksi kauden parhaallaan 193.
Junnila kertoi olleensa onnellinen jo karsintakilpailun jälkeen, ja vielä enemmän nyt finaalissa, kun vaikean alkukauden jälkeen hypyt paranivat Roomassa silminnähden. Mutta lähelle jäänyt mitali jäi kuitenkin hänen omien sanojensa mukaan jurppimaan.
Junnilan kaikki hypyt Roomassa olivat ilmavia ja teknisesti hyviä, ja myös henkinen varmuus näytti vahvalta.
– Varsinaisen piikkikunnon ajoitan Pariisiin. Tämä oli tällainen ensimmäinen kisa, jossa tsekataan missä mennään, ja hyvältä näyttää, Junnila lupasi.
Junnila ylitti finaalissa korkeudet 182, 186 ja 190 vaivattomasti ensimmäisellään. 193 vaati kaksi yritystä.
– Sain tosi hyvin pidettyä vireen oikealla alueella. Se ei missään vaiheessa lähtenyt nousemaan liian ylös. Hypyt olivat tasalaatuisia keskenään. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että kun ollaan vasta alkukaudessa, hyppykestäyys on vielä niin ja näin, että miten saadaan palautuminen käyntiin karsinnan jälleen. Sain hyvin tehoja irti, eikä tullut isoja sulamisia.
Ukrainalle kaksi mitalia
Naisten korkeus oli Ukrainan juhlaa, kun Yaroslava Mahuchikh otti mestaruuden tulokslla 201 ja Iryna Gerashchenko pronssia hypättyään 195. Hopealla hyppäsi Serbian Angelina Topić tuloksella 197.
Junnilan ennätys ja SE-tulos on 196, jonka hän hyppäsi kolme vuotta sitten talven hallikisoissa. Onko uusi ennätys hyppysissä?
– Sentillisesti olen lähellä. Korkeus on laji, jossa ennätykset tulevat hyvän perustason kautta. Nyt kun perustaso on noussut näin hyvälle tasolle, uskon että piikkitulos saadaan esille.
Monoselta jättiyllätys EM-Rooman estejuoksussa – kuudes sija ja Suomen ennätys 9.23,28
Ilona Mononen oli aidon yllättynyt ja riemuissaan Rooman EM-kisojen 3000 metrin esteiden finaaliin jälkeen. Kuudes sija ja hyvä juoksu ei ollut yllätys, mutta Suomen ennätys 9.23,28 oli.
– On kyllä aika uskomatonta. En odottanut tällaista, mutta pidin tätä mahdollisena, Mononen totesi.
Kisan aikana Stadio Olimpicolle rantautunut sade ei Monosen menoa häirinnyt. Viidessä estejuoksukilpailussaan aikaansa lähes 50 sekuntia parantanut juoksija on oppinut nopeasti estejuoksun niksit.
– Minusta sade on melkein paras juoksusää. Ja mitä tulee nikseihin, varmaan se on oma tila jokaisella esteellä ja se, että keskityn omaan kisaan pää kylmänä. Silleen se kai hoidetaan, Mononen totesi.
Mononen ei matkalla vilkuillut väliaikoja
– En taaskaan keskittynyt kelloon. Sijoituksista juoksin ryhmän mukana ja lopussa otin irti kaiken mikä lähti. Nyt tunsin ennen viimeistä 400 metriä vähän happoja jaloissa. Tämä oli selvästi kovin estestartti, joka minulla urani aikana ollut.
Pariisin olympiaraja jäi lähelle
Mestariksi juoksi Ranskan Alice Finot ajalla 9.16,22 ennen Saksan Gesa Felicitas Krausea (9.18,06) ja Iso-Britannian Elizabeth Birdia (9.18,39).
Aikaisempi Suomen ennätys oli Sandra Erikssonin 9.24,70 vuodelta 2014.
Huippujuoksulla Mononen sai otetta paikasta Pariisin olympialaisiin, vaikka olympiakisojen tulosraja 9.23,00 jäi niukasti rikkomatta.
– Kyllä tämä buustia uralle tuo. Olympiarajasta jäin vähän, mutta rankingpisteet nousevat tämän myötä. Se on seuraava ovi, jonka väliin jalkaa laitan, Mononen viittasi taistoon olympiapaikasta.
– Ehkä sitten tulee kovia startteja Timanttiliigaan tai muuta, mutta ekana juhlitaan tätä.
Monosen mukaan opittavaa estejuoksussa vielä riittää.
– Ja vaikka esteiden ylitykset eivät olleet täydellisiä, pystyin jatkamaan samalla vauhdilla enkä jäänyt polkemaan paikalleen.
Stadionilta jäi Monoselle mieleenpainuvia muistoja.
– Kuulin katsomosta yksittäisiä Ilona-huutoja. Radalle pääsyä odottaessamme iski taivaankokoinen salama, se loi tunnelmaa.
