Greyhound racing, eli vinttikoirakilpailut
Lajin juuret juontavat metsästykseen. Ensimmäiset kisat juostiin suoralla radalla jo 1876 ja vieheenä käytettiin elävää jänistä, mutta laji ei vielä tuolloin ottanut tuulta alleen. Vuonna 1912 Owen Patrick Smith kehitti sähkövieheen, jotta eläviä jäniksiä ei tarvitse kisoissa käyttää. Vuonna 1919 hän avasi ensimmäisen ammattilaisvinttikoiraradan Californiaan. Laji levisi Britteihin 1920-luvun lopulla, jossa sillä on tälläkin hetkellä hyvin vahva jalansija. Suomeen laji levisi 1950-luvun alkupuolella ja tarkoituksena oli tehdä lajista yhtä iso kuin Briteissä ja tehdä lajista rahasampo. Toisin kuitenkin kävi ja laji jäi elämään Suomeen pienimuotoisena lajina, valitettavasti.
Tällä hetkellä Australia, Irlanti, Macao, Meksiko, Uusi-Seelanti, UK, Vietnam, sekä Yhdysvallat ovat suurimmat maat, jossa kilpailuja järjestetään ammattimaisesti. Pienemmällä mittakaavalla lajia harrastetaan myös Suomen lisäksi muualla Euroopassa, sekä Argentiinassa ja Lähi-idässä.
Kilpailuihin saa osallistua FCI roturyhmän 10 vinttikoirien alaiset rodut ja ryhmän 5 alaiset pystykorvaiset ja alkukantaiset koirat, kuten basenji, ibizanpodencot ja portugalinpodengot. Englanninvinttikoira kuitenkin on lajissa eniten käytetty koira, sillä se on näiden rotujen nopein, saavuttaen parhaillaan jopa 80km/h nopeuden.
Kilpailut juostaan 400m radalla ja juostavat matkat vaihtelevat 280 metristä aina 680 metriin. Greyhound Racing Liiton kisoissa juostaan 300m, 500m ja 700m matkoja. Kilpailun pituus riippuu täysin koiran rodusta. Jokaisessa lähdössä käytetään maksimissaan kuutta koiraa ja lähtö suoritetaan lähtökopeista.
Suomesta ratoja löytyy kahdeksan: Helsingistä, Hyvinkäältä, Tampereelta, Mikkelistä, Oulusta, Haukiputaalta ja Turusta kaksi kappaletta.
Gee suosittelee ehdottomasti lajin seuraamista paikanpäältä!
