Suomalaisia, ja itseasiassa kaikkia urheilun seuraajia kansakuntaan katsomatta puhuttaa doping aina. Se on aina puhuttanut ja se tulee puhuttamaan. Suurimpiin otsikoihin päätyvät aina dopingkäryt ja urheilija saa kärystä leiman otsaansa iäksi ja rangaistuksen päälle.
Mutta juuri koskaan ei puhuta siitä, miten tarkan syynin alla huippu-urheilijat ovat. Ja Geemedia voi luvata, että se syyni on uskomattoman tarkka ja joskus julkisuudessa on puhuttu, rikotaanko dopingtestauksessa jopa ihmisoikeuksia käsittämättömän tarkan syynäämisen johdosta, mutta ihan siitä ei kuitenkaan ole kyse, onneksi. Kun urheilija saavuttaa huippu-urheilijan statuksen, hän samalla hyväksyy sen, että kontrolli tulee olemaan todella tarkkaa. Ja toisaalta, hän voi lopettaa uransa ihan millä hetkellä hyvänsä ja testaaminen loppuu siihen. Kuten jokaisessa urheilulajissa on omat sääntönsä, niin urheilijan elämään kuuluu kyseiset dopingsäännöt.
Ja asialla on positiivinen kääntöpuolensakin. Kun kansallisissa kisoissa, kansainvälisissä kisoissa, MM-kisoissa, Olympialaisissa, missä tahansa menestystä niittävät urheilijat ovat suurennuslasin alla dopingin suhteen, epäilijät saavat näpeilleen väittäessään, että yksikään puhdas urheilija ei pystyisi kyseiseen, vaikka maailmanennätykseen yltäneeseen suoritukseen; kyllä, maailmanennätyksen tehnyt urheilija voi olla ja on tänä päivänä puhdas. Valtava työ ja testaustekniikan kehittyminen on mahdollistanut lähes kokonaan puhtaan urheilun.
Tässä artikkelissa ei puhuta Venäjästä sattuneesta syystä eikä NHL:stä, koska kyseinen organisaatio ei hyväksy vieläkään vuonna 2022 kansainvälistä dopingsäännöstöä urheilijoilleen vaan kyseisellä organisaatiolla on täysin oma doping-järjestelmänsä. Miksikö? No jokainen vetäkööt asiasta omat johtopäätöksensä! Miksi lähes teini-iässä olevilla sileäposkisilla lahjakkuuksilla kasvaa ensimmäisen kauden jälkeen tuuhea parta ja lihasmassaa on tullut 10kg lisää, kärjistäen?
Dopingtestejä tekevät urheilijoille Suomessa SUEK, Maailman antidopingtoimisto WADA ja kansainväliset lajiliitot. Tämän lisäksi kansalliset lajiliitot voivat tilata dopingtestejä SUEK:lta. Suomalaisia urheilijoita voi ulkomailla testata lisäksi kyseisen maan kansallinen antidopingorganisaatio.
Dopingtestaus on WADA:n kansainvälisessä testaus- ja tutkintastandardissa tarkkaan määriteltyä toimintaa. Testinäytteeksi otetaan virtsaa, verta tai molempia. Dopingtestejä tehdään sekä kilpailuissa että niiden ulkopuolella.
Ja edellä mainittu sana ”ulkopuolella” tarkoittaa kirjaimellisesti sitä! Urheilijoiden kotona, heidän serkkujensa luona, uimarannalla, lomakohteessa, lähes missä vain. Urheilija voidaan kutsua testiin milloin tahansa ja missä tahansa, kotimaassa tai ulkomailla. Kutsu esitetään urheilijalle henkilökohtaisesti. Kyseessä on niin sanottu testauspooli.
Testauspooli
Testauspooli on antidopingorganisaation nimeämä ryhmä huippu-urheilijoita, joihin dopingtestaus erityisesti kohdentuu ja joilla on olinpaikkatietojen ilmoitusvelvollisuus. Testauspoolin tarkoituksena on varmistaa, että siihen kuuluvien huippu-urheilijoiden ajantasaiset yhteys- ja olinpaikkatiedot ovat antidopingorganisaation tiedossa. Tämä tekee mahdolliseksi tehokkaan ja tarkkaan ajoitetun dopingtestauksen ilman ennakkoilmoitusta.
On erittäin tärkeää, että urheilija huolehtii olinpaikkatietojen ilmoittamisesta ajallaan annettujen ohjeiden mukaisesti ja että ilmoitetut tiedot pitävät paikkansa. Olinpaikkatietojen ilmoittamatta jättäminen ilman hyväksyttävää syytä tai mikäli tiedot eivät todisteellisesti pidä paikkaansa, katsotaan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönniksi (filing failure) ja siten antidopingsäännöstön mukaiseksi olinpaikkatietomääräysten laiminlyönniksi.
Pikajuoksija Lotta Kemppinen, miten usein sinut on testattu muualla kuin kisatapahtuman yhteydessä?
– Pääosin testaus on tapahtunut kilpailujen yhteydessä, kilpailun ulkopuolella testejä on ollut alle viisi kertaa vuodessa.
Onko testaaminen tuntunut joskus tungettelevalta vai oletko ajatellut sen kuuluvan vain homman henkeen?
– Testaaminen on osa lajin henkeä ja sitä kautta pyritään edistämään puhdasta urheilua. Testaajat ovat aina olleet ammattimaisia ja pyrkineet tekemään tilanteesta mahdollisimman rennon, mutta toivottavasti jatkossa saadaan kehitettyä myös erilaisia testaustapoja, Kemppinen jatkaa.
Tuleeko sinulle mieleen mitään eriskummallista testauspaikkaa?
– Testaukset ovat tapahtuneet kotona tai kilpailuissa, joten ei tule mitään erityisen outoa paikkaa mieleen. Toki ulkomailla on aina hieman erilaiset käytännöt ja kommunikointi tapahtuu englanniksi, mikä tekee tilanteesta erilaisemman, Kemppinen päättää iloisesti haastattelun.
Pikajuoksija Samuel Purola, miten usein sinut on testattu muualla kuin kisatapahtuman yhteydessä?
– Minut on testattu keskimäärin 1-2 kertaa kisapaikan ulkopuolella joka vuosi.
Onko testaaminen tuntunut joskus tungettelevalta vai oletko ajatellut sen kuuluvan vain homman henkeen?
– Testaaminen ei ole tuntunut tungettelevalta, vaan se juuri on osa tätä kokonaisuutta mikä urheilijan elämään kuuluu. Ja se onkin paras tapa osoittaa rehtiä urheiluhenkeä ja tukea puhdasta urheilua, Purola päättää.
Mikäli urheilijaa ei tavoiteta hänen päivittäisestä ilmoittamastaan paikasta ilmoitetun 60 minuutin ajanjakson aikana ilman hyväksyttävää syytä, katsotaan tämä antidopingsäännöstön mukaiseksi testiin tavoittamattomuudeksi (missed test) eli antidopingsäännöstön mukaiseksi olinpaikkatietomääräysten laiminlyönniksi.
Jos urheilija syyllistyy kolmeen olinpaikkatietomääräysten laiminlyöntiin (eli ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiin ja/tai testiin tavoittamattomuuteen) 12 kuukauden aikana, tämä tulkitaan antidopingsäännöstön mukaiseksi dopingrikkomukseksi. Siitä määrättävä seuraamus on 24–12 kuukauden (ensimmäinen rikkomus) tai pidempi (toinen tai useampi rikkomus) urheilun toimintakielto.
Urheilijalle lähtee aina kirjallinen tiedonanto tapahtuneista olinpaikkatietomääräysten laiminlyönneistä. Urheilijalla on myös aina mahdollisuus antaa kirjallinen selvitys tapahtuneesta.
Geemedia haastatteli asiasta SUEK:n testauspäällikkö Katja Huotaria.
Katja Huotari, paljon suomalaisurheilijoita kuuluu testauspooliin?
– Luku vaihtelee, riippuen esimerkiksi arvokisoista. Pooliin kuuluu keskimäärin noin 100–120 urheilijaa.
Monta näytettä keskivertokilpailija joutuu antamaan keskimäärin kilpailutapahtumien ulkopuolella yhden kalenterivuoden aikana?
– Testauspoolin urheilijoita testataan usein eikä siinä noudateta mitään tiettyä kaavaa juuri siitä syystä, ettei kellään olisi mahdollisuutta ennakoida tulevia testejä.
Koetko asiassa mitään ristiriitaisuutta esimerkiksi perustuslaissa määritellyn vapaan liikkuvuuden kanssa ja vaikka ihmisoikeuksien kanssa, että urheilijalla on ikäänkuin ”nilkkapanta” koko aktiiviuran ajan?
– En koe. Urheiluun osallistuminen on vapaaehtoista ja siihen kuuluu huippu-urheilussa se, että näin toimitaan ja sitoudutaan sekä lajin sääntöihin että urheilun yhteisiin maailmanlaajuisiin antidopingsäännöstöihin. Urheilija on täysin vapaa lopettamaan urheilun vaikka heti, mikäli hän ei halua kuulua yhteisen säännöstön piiriin.
Onko näin tarkka järjestelmä kerrassaan välttämätöntä sille, että dopingia ei pystytä käyttämään ja mitään toimivampaa keinoa ei ole keksitty?
– Nykyinen dopingvalvontajärjestelmä on vuosien kehitystyön tulos. Kyseessä on yhdenvertainen järjestelmä, että kaikilla maailman urheilijoilla on samat säännöt ja yhdenvertaiset mahdollisuudet menestyä puhtaasti.
Miten urheilijat yleisesti suhtautuu testauspooliin mielestäsi?
– Hyvin, he ymmärtävät järjestelmän todella hyvin ja heidät koulutetaan siihen aina.
Moni maa testauspoolijärjestelmään kuuluu?
– Kaikilla mailla on sama säännöstö, jotka osallistuvat kansainväliseen huippu-urheiluun.
Paljon suomalaisurheilijoille tulee nykyään varsinaisia dopingrikkeitä keskimäärin vuoden aikana?
– Tarkka tilasto löytyy nettisivuiltamme, mutta rikkomuksia on alle kymmenen vuodessa.
Tähän lopuksi, onko nykyisessä järjestelmässä mitään parannettavaa ja onko kehitteillä jotain uusia systeemeitä?
Järjestelmää kehitetään koko ajan. Uutena dopingtestauksen menetelmänä on muun muassa kuvaveritippanäyte, Huotari päättää.
Kilpailutesteillä tarkoitetaan kilpailutapahtuman yhteydessä suoritettavia dopingtestejä. Ellei kansainvälisen tai muun asianomaisen antidopingorganisaation säännöissä muuta määrätä, ajanjakso alkaa klo 23.59 sinä iltana, joka edeltää kilpailua, johon urheilijan on määrä osallistua, ja joka päättyy kilpailun ja siihen liittyvän näytteenottoprosessin loputtua.
Kilpailun yhteydessä otetuista näytteistä tutkitaan kaikki tunnetut dopingaineet ja menetelmät sekä mahdollinen näytteen manipulointi.
Urheilijat arvotaan tai määrätään testiin esimerkiksi sijoituksen perusteella tai heidät valitaan siihen lajin kilpailusääntöjen määräämällä tavalla. Urheilijat voidaan määrätä testiin nimellä myös kilpailutesteissä.
Kilpailujen ulkopuolella otetuista näytteistä tutkitaan anaboliset aineet, peptidihormonit, kasvutekijät ja vastaavat yhdisteet, β2-agonistit, hormoneihin ja aineenvaihduntaan vaikuttavat modulaattorit, diureetit ja muut peiteaineet sekä kaikki kielletyt menetelmät.
Kansainvälisillä lajiliitoilla saattaa olla omia sääntöjään tutkittavista aineista. Urheilijan velvollisuus on olla selvillä häntä koskevista säännöistä.
Urheilijat valitaan kilpailujen ulkopuolisiin dopingtesteihin kohdennetusti tai arpomalla testattavat esimerkiksi tietyn ryhmän harjoituksissa tai leirillä olevista urheilijoista. Kohdennetuissa dopingtesteissä SUEK tai muu testin tilannut antidopingorganisaatio on nimennyt urheilijan etukäteen dopingtestiin.
Kohdennettuja dopingtestejä tehdään pääasiassa testauspooli- ja maajoukkueurheilijoille. SUEK voi kuitenkin testata kohdennetusti sekä kilpailuissa että kilpailujen ulkopuolella (vapaa-aika) ketä tahansa antidopingsäännöstön piiriin kuuluvaa urheilijaa.
Kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelä, koetko testauspoolin ja koko antidoping-kulttuurin raskaana itse treenaamisen ja kilpailemisen ohella?
– Kuuluminen testauspooliin ei ole raskasta mutta ei kyllä toisaalta erityisen miellyttäväkään. Se on yksi asia lisää muistettavaa ja tehtävää jokaiseen päivään ja sitä tekemistä riittäisi kyllä muutenkin. Mutta se on puhtaan urheilun hinta tai ainakin toivo puhtaasta urheilusta. Ja tästä syystä olen täysillä mukana mutisematta.
– Vaikka aina kommentoin vitsillä, että mieluummin ottaisin mikrosirun ranteeseen kuin kirjaisin olinpaikkoja ylös, Mäkelä naurahtaa.
Mäkelän mukaan nykyinen järjestelmä on tehokas ja ”pakollinen paha” mahdollisimman puhtaalle urheilulle. Kritiikkiä sataa kuitenkin Mäkelältä vanhahkolle järjestelmälle, mihin olinpaikat tulee ilmoittaa.
– Suomessa testataan paljon ja hartaasti ainakin yleisurheilussa ja se on hyvä asia! Itse testaamista pidän tehokkaana ja se on pienin vaiva. Suuri miinus kuitenkin tulee portaalista mihin olinpaikka pitää ilmoittaa. Sivusto on vanhanaikainen, hidas, työläs ja epäselvä. Nyt on ollut lisäksi ongelmia tekstiviestipalvelun kanssa, mikä on ollut minulle kova paikka, kun itse käytin sitä tapaa ilmoittaa olinpaikkani jos se yllättäen muuttui, Mäkelä kritisoi. Käytettävän sovelluksen kanssa oli aluksi paljon ongelmia ja en löytänyt siitä itselleni helpottavaa apua.
– Haasteista huolimatta voi olla ylpeä, että Suomessa testaus on tällä tasolla mutta samalla toki toivoo, että se olisin tasaisen hyvää koko maailmassa, Mäkelä päättää haastattelun.
Biologinen passi
Urheilijan biologinen passi -järjestelmässä seurataan urheilijan tiettyjä biologisia muuttujia koko hänen urheilu-uransa ajan. Muutokset urheilijan profiilissa voivat paljastaa dopingin käytön.
Urheilijan biologisessa passijärjestelmässä seurataan valittuja biologisia muuttujia pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi hematologisessa profiilissa seurataan hemoglobiinia ja hematokriittia ja steroidiprofiilissa testosteronia sekä epitestosteronia. Saatujen tulosten perusteella määritetään profiili, joka toimii urheilijan henkilökohtaisena viitearvoalueena, aiemmin käytettyjen väestöpohjaisten viitearvojen sijaan. Urheilijan biologista passijärjestelmää voidaan käyttää testauksen kohdentamisen ja ajoittamisen työvälineenä. Sitä voidaan käyttää myös osoittamaan epäsuorasti mahdollinen dopingaineiden tai -menetelmien käyttö ja siten antidopingsäännöstön mukainen dopingrikkomus.
Pikajuoksija Viljami Kaasalainen, mitä itse olet mieltä kielletyistä aineista itse todistetusti puhtaana urheilijana, kun käryjä kuitenkin tulee tasaisin väliajoin eri lajeissa ympäri maailmaa?
– Itse puhtaana urheilijana ajattelen tietenkin negatiivisesti kielletyistä aineista. Valitettava tosiasia on, että urheilu ei ole koskaan tasa-arvoista ja että dopingin käyttäminen vain pahentaa epätasa-arvoa. Täydellisessä maailmassa kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet menestymiseen ja kaikki kilpailisivat samalla viivalla. Uskon kuitenkin, että suurin osa maailman huipusta kilpailee puhtaasti ja toivon olevani oikeassa.
Onko joillain urheilijoilla menestymisen tarve yksinkertaisesti niin suuri, että uskalletaan ottaa riskejä ja harjoitella tai kilpailla kiellettyjen aineiden vaikutuksen alaisena?
– En usko, että suuri menestymisen tarve on isoin syy dopingin käytölle. Monet urheilijat, minä mukaan lukien, omaavat valtavan palon menestyä, mutta eivät silti koskaan alennu käyttämään dopingia. Mielestäni kaksi asiaa erottaa erittäin motivoituneet puhtaat urheilijat ja kiellettyjä aineita käyttävät. 1: Sanktioiden ymmärtäminen ja 2: Tilaisuudet. Esimerkiksi meillä Suomessa dopingin käytöstä seuraa hyvin varmasti elinikäinen leima ja kasvojen menettäminen, joka varmasti vähentää motivaatiota aineiden käytölle. Kaikissa maissa näin ei välttämättä ole. Lisäksi Suomen yleisurheilussa ei ole systemaattista ja suurta dopinginjärjestelmää. On mahdollista, että meilläkin olisi enemmän kielettyjen aineiden käyttäjiä, jos niitä tuputettaisiin vaikkapa liiton tai muun tahon kautta, jatkaa Kaasalainen.
Mitä henkilökohtaisesti ajattelet urheilijoista, jotka käryävät, koska kyseessä saattaa olla jopa hyvin tuntemasi kansainvälinen urheilija?
– En arvosta kiellettyjä aineita käyttäviä urheilijoita tippakkaan, vaikka ymmärrän hyvin käyttöön johtaneet syyt. Mielestäni urheilun pitäisi aina olla mahdollisimman puhdasta, eettistä ja reilua, Kaasalainen lopettaa.
Lähteet: SUEK
