Alisa Vainio voitti maratonin Euroopan mestaruuden Birminghamissa ajalla 2.22.26 ja lähes viiden minuutin erolla seuraavaan.
Vainio ei säästellyt itseään eikä pelännyt kovaa reittiä, vaan otti kilpailun johtopaikan jo ensimetreistä lähtien. Rohkea alkuvauhti lupasi 2.20:n loppuaikaa. Samalla hän kasvatti johtoaan muihin tasaisesti koko matkan.
Juoksu oli koko ajan Vainion hallinnassa, ja hän piti koko matkan ajan rentoa vauhtia. Loppuaika on EM-maratonien kisaennätys.
”Pystyin jopa nauttimaan juoksusta”
– Ajatuksena oli, että lähden reippaasti liikkeelle ja katson, lähteekö kukaan seuraamaan. En oikeastaan seurannut vauhtia, kun se ei ollut tässä kisassa niin tärkeää. Mitä vauhdikkaampi kisa, niin se on minulle plussaa, Vainio kommentoi.
– Menin tunteella, että tuntui helpolta ja hyvältä koko matkan. Hengitys ei joutunut missään vaiheessa koville. Ylämäet rennosti ja alamäet rullaillen.
Kisan vaikein hetki mestarin mukaan oli taas kova jännittäminen ennen kisaa.
– Olo tuntui epävarmalta, mutta ajattelin sen vain kuuluvan maratonille. Nöyränä pitää lähteä liikkeelle.
Viimeisellä kierroksella Vainio tunsi toisen etureitensä kiristelevän, joten hän kertoi ottaneensa alamäet vähän varovaisemmin.
– Mutta ei ollut sen suurempia ongelmia. Tuntui, että olin tänään kuin juna, ei ollut suurempia ongelmia. Olin koko ajan juoksun sisällä ja pystyin jopa nauttimaan siitä.
Pääjoukko kilpaili koko matkan ajan tasaisesti, ja lopussa Unkarin Lili Anna Vindics-Tóth otti hopeaa ennätyksellään 2.27.21. Pronssille juoksi Britannian Abbie Donnelly ajalla 2.27.33. Vainion voittomarginaali oli käsittämätön 4 minuuttia ja 55 sekuntia.
Vainion 5 kilometrin osuudet sujuivat tasaisesti aikoihin 16.21-16.37-16.46-16.48-16.53-17.00-17.12-17.12. Väliaika puolimaratonin kohdalla oli 1.10.40. Siinä vaiheessa hän johti kilpailua kolmella minuutilla.
Vainion ennätys on Sevilla nopealla reitillä viime talvena juoksema 2.20.39. Birminghamissa kilpailtiin maratonille suotuisan viileissä olosuhteissa, kun lämpötila oli noin 15 C-asteen paikkeilla.
Sitoutuminen ja rakkaus juoksuun
Valmentaja Jarmo Viskari joutui nieleskelemään tunteitaan maalissa kilpailun jälkeen.
– Alisa sai sen palkkion, minkä hän ansaitsi, Viskari totesi.
Valmentaja ei suuremmin epäillyt suojattinsa suoritusta, vaikka Vainio teki ratkaisun heti juoksun alussa.
– Reitti oli helpompi, mitä etukäteen ajattelimme. Eka 5 kilometriä oli Alisalle reipasta menoa, mutta sen jälkeen tasaista perustekemistä. En havainnut vaikeuden hetkiä koko aikana, tv:stä juoksua tarkemmin seurannut Viskari kertoi.
Vainion ja Viskarin yhteinen matka on kestänyt jo 10 vuotta. Mikä tekee Vainiosta näin hyvä urheilijan?
– Sitoutuminen harjoitteluun ja rakkaus juoksuun. Jos Suomessa useampikin urheilija tekisi saman, niin meillä olisi aika paljon enemmän mitalisteja.
Pienenä tilastonoppina todettakoon, että Pariisin olympiakisoissa 1924 Suomen Albin Stenroosin voittomarginaali oli kuusi minuuttia.
