Futsalaiheisia keskusteluita, foorumeja ja medioita kun seurailee löytää Saliharrien kokoonpanoista ja leirivalinnoista aina keskustelua. Juttua riittää varsinkin silloin, kun leirivalinnat julkistetaan tai maajoukkue pelaa jonkin sortin harjoitus-turnausotteluita. Tämä on hienoa asia, että keskustelua nousee, mutta ketä leireille ja maaotteluihin tulisi sitten valita kulloinkin? Siitä päättää onneksi Suomen maajoukkueen päävalmentaja Mico Martic apunaan Ville Sihvonen. Maajoukkue vilisee, ja on jo useampana vuonna vilissyt, Ilves FS:n pelaajia. Miksi? No sen takia, että pelaajavalmentaja Teittinen osaa viedä maajoukkueurallaan ja europeleistä kertyneet kokemuksensa erinomaisesti joukkueen treenikentälle (ja samalla boostata omia pelaajiaan maajoukkuerinkiin tehokkaasti). Tämä on näkynyt Ilveksen viitenä peräkkäisenä Suomen mestaruutena. Joukkue harjoittelee KaDyn ohella kesät-talvet ahkerasti ja tunnollisesti. Joukkueen vahvuus ja mestaruuksien takeina ovat olleet joukkueen tasaisuus. Kukaan ei ole ylitse muiden, mutta kukaan ei ole myöskään selkeä heikko lenkki. Näin voitetaan mestaruuksia.
Varsinkaan tänä vuonna (eikä viime vuonnakaan) Ilveksen pelureita ei paljon keikkunut Futsal-liigan pistepörssin kärkisijoilla. Monen ”narisijan” mielestä tämä taitaa olla ainoa mittari maajoukkuevalinnoille. Jokaisen kierroksen jälkeen foorumeilla, twitterissä ja facebookissa huudellaan onnistujia ja maalipyssyjä maajoukkueeseen Ilveksen rivimiehien tilalle. OK. Varmasti kahtena tai useampana kautena huippulentoon ja maali/syöttöhanat auki saaneille pelaajille tarjotaan mahdollisuutta kokeilla jossain vaiheessa maajoukkueessa. Ja jos pelaaja haluaa tai on ylipäätään sopiva mahdollinen palanen osana maajoukkuetta. Painotan tässä asiayhteydessä sanaa roolitus. Futsal on maalintekopeli ja toki on merkille pantavaa, että jos jonkun joukkueen pelaaja mättää maaleja ottelusta toiseen. Maalinteko ja tehopisteet eivät silti ole aina kaikki kaikessa. Futsal on maalintekopeli, jossa ratkaisevaan asemaan nousee paljon muitakin asioita. Sijoittuminen, puolustusasento, reagointikyky, nopeus, kunto, oikea pallokontrolli, pelin rytmittäminen ym ym. Toki, jos pelaaja hakkaa maaleja illasta toiseen on jokin edellä mainituista ominaisuuksista pakko olla pelaajalla hanskassa.
Mutta. Jokaisella päävalmentajalla on tietty sapluuna tai pelikirja minkä mukaan hän haluaa, että joukkue pelaa. Maajoukkueen ykkösvitja Hosio-Kytölä-Kytölä-Autio on nyt vasta tällä hetkellä siinä pisteessä, minkälaista futsalia valmentaja Martic on heidän halunneen pelata. Tähän on mennyt karkeasti pari vuotta siitä kun Martic astui puikkoihin. Ja nämä veijarit ovat Suomen ykkösfutsalistoja ja todellisuuden nimissä tällä hetkellä ainoita toivoja mahdollisiin Serbian EM-kisoihin 2016.
Mitä jos nyt heitettäisiin Ilves- kenttä hiuksista sinne kuuluisaan ja vaihdettaisiin tilalle nyströmeitä, istrefeitä, matinaroja ja tirkkosia ym muita ok-luokan pistelinkoja? Tulisiko paikka EM-kisoihin näiden nikkareiden avustuksella? Voisin väittää vahvasti, että ei. Vaikka pelaajat ovatkin taitavia ja oivaltavat maalinteon jalon taidon, ei tällä aikataululla pojat olisi millään valmiita maajoukkueen pelitapaan. Taktisia asioita ja oman joukkueen pelitavan eroavaisuus on niin järkyttävän suuri, että hyppäys maajoukkuesaappaisiin olisi tällä aikavälillä liikaa. Joukkueen ja pelaajien roolittaminen on suuremmassa mittakaavassa, mitä useampi ymmärtääkään näiden valintojen perusteluiksi. Kauden ja karsintojen jälkeen on toki oiva tilaisuus testata uusia, nousevia tähtiä maajoukkueen matkaan, mutta ei nyt tärkeimpien pelien alla. Annetaan kaikki Marticille ja kumppaneille rauha tehdä työtään rauhassa.
